Aikaansaamattomuuden maksimointia.

Piti aloittaa tämän blogin kirjoittaminen tuoreeltaan, jo ennen kun toinen poikamme syntyi 10 kuukautta sitten. Pohjois-karjalaisella ripeydellä se melkein onnistuikin, vain 10 kuukautta myöhässä. Eipä siinä. Monet meijän projekteista ovat kestäneet monia vuosia ja odottavat vieläkin pääsemistä päivänvaloon.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Täällä tulee varmaan olemaan  sekalaista sillisalaattia taivaan ja hiekkalaatikon väliltä. Lapsijuttuja,vinyyli- ja VHS hehkutuksia ja miten kaikki oli paremmin silloin ennenvanhaan. 


Tällä hetkellä siis koti-isänä toista kuukautta ja kummastuttaa se, että miksi juuri koti-isät saavat niin suurta ihailua osakseen, muttei äidit? Tiesin, että ei tämä tule olemaan lomailua töistä ja lonkan vetoa. Äidit ovat perinteisesti hoitaneet tämän homman kotiin ja eipä siitä heille juurikaan kiitosta anneta. Mutta oleppa isänä kotosalla kahden mukulan kanssa ja raahaudu pitkin teitä räjähtäneen näköisenä ja lapset itkien, niin jo vain naapuruston mummot hakkaavat olalle ja huutelevat kadulla miten hieno homma. Ei äidit kuule tälläista minun tietääkseni. Korkeintaan heille heitetään murhaava katse, jos lapset itkee ja he yrittävät päästä määränpäähänsä, oli se sitten kauppa tai muskari. Pitäisi äiti lapsensa kurissa, ajattelevat tuntemattomat moukat. Onhan se hyvä,että isiä kannustetaan kotona olemaan ja olen samalla kannalla siinä. Mutta kunnioituksen puute äitejä kohtaan kummastuttaa. Vai olenko vain minä tätä mieltä. Enpä tiijä.


Tänään oli kuitenkin hyvä päivä edellisiin kahteen verrattuna ja temppukoulukin suoritettiin melkein kunnialla vanhemman pojan toimesta läpi. Salissa ,eli viidakossa, pienet apinat kiipeilivät kaatuneilla puunrungoilla ja kuuntelivat tilipitappitilipitippiteijaa Röllin laulamana. Kotona syötiin sitten iltaruuat, joka valmistettiin eilissäpäivin. Ja pippuria oli juuri sopivasti, vaikka eilen kun ruokaa kolmestaan valmistettiin, niin välillä aivastutti kun: "MENI TIPPURIA NENÄÄN." Ehkä tänne tulee laitettua nuo kaikki hauskat kommentit muistiin ylös. Niinkuin yksi päivä kaalilaatikkoa tarjotessani, 2,5 vuotias esikoinen vastasi: " Ei kiitos, en taida tänään kaalilaatikkoa ottaa." Kuka vielä kehtaa väittää, ettei nykynuoriso osaa käyttäytyä? 


Tässäpä sitten olisi varmaan tämän päivän soundtrack näihin tilanteisiin. Elikkäs italialaista meininkiä vuodelta 1975. Tiukkaa vääntöä tämän 7" merkeissä, joka on julkaistu Cobra merkkisten farkkujen mainoksessa italian televisiossa. Hauska olisi nähdä se ja myöskin nuo farkut. Cobra -farkuilla saisi varmaan mummot hakkaamaan vielä kovemmin olalle ja ehkä ryhtyisivät vielä pitämään tulitikkua suunpielessä Stallonen Cobran tapaan peililasit silmillään. 

Itsehän omistan kuitenkin Chuck Norriksen Action Jeansit, joten nuo farmarihousut voisivat olla hyvä lisä kokoelmaan.