Paholaisen tuutulauluja ja Silatemiehiä

Rakennettiin tuossa yksi päivä pihassamme olleen lumikasan päälle lumilinna. Aikamoinen uraka, kun ei laiskana miehenä viitsinyt käydä kunnon lapiota. Selasella lasten "isolla" lapiolla huhkittiin tovi. Tuloksena oli hieno linna, jossa oli tirkistysreikiä ja tunneli sinne. Sekä tietenkin portaat ylös ja pyllymäki alas. Kaikilla on nyt tietenkin mielettömän hienosta lumilinnasta mielikuva. Pitäkää se. Se oli juuri sellainen. Ainakin jossain mielikuvitusmaassa olisi voinut olla. Mutta eiköhän illalla jo näkynyt viereisen pihan pojat hyppimässä  linnaa hajalle. Kävihän se kuntoilusta. Se rakentaminen. Eipä siitä muuta hyötyä ollut pidemmän päälle. Hyvä ettei sydäriä tullut. Kaivamisesta nimittäin. Ei ole minkäännäköistä kunnioitusta nykyajan klopeilla. Ei minkäännäköistä. Toisin se oli meillä " vanhoina hyvinä päivinä".

Eräänä aamuna vessasta kuului iloinen huuto esikoisen toimesta : "isi,isi. Osasin heiluttaa pikkasen!" Eli oli pissimisen lopetettettuaan hemputtanut, ei jäänyt märkiä läikkiä etumukseen. Jokaisen pitäisi tuo taito opetella. Niin ison kuin pienenkin. Ei tulisi noloja läikkiä etumukseen. Tuosta aiheesta on mainio sketsikin, en vaan saa mieleeni kuka sen teki. Muuten olisi linkki siihen. Se joka ei hemputa, on menetetty mies.

Alkaa jo pikkuhiljaa tuo lumentulo ja talvi kyllästyttämään ja voisi jo kesä tulla aika vauhdilla. Hirveät Dallasit päällä ( jossei tiedä mitkä on dallakset, niin tsekkaappa jonkun vuoden Dallas tv- sarjan alkutunnari, ja huomaat miten Bobby Ewingillä on aika mahtavat hikiset kainalot jotka näkyy todella hyvin. Siitä nimitys dallasit.)  saapi tuplarattaita työntää ulkona, kun aurauskalusto saapuu vasta joskus iltapäivällä auraamaan meidän kulmat. Onneksi eräs vanhempi rouva kulmilta tuntee jonkun joka tuntee aurauskaluston kuninkaan, jonka käskystä aurauskalustot saapuivat puhdistamaan sitten meidänkin jalkakäytävät vain 30 minuuttia puhelinsoiton jälkeen. Mafia, mafia. Tiedän parikin naispuolista henkilöä jotka odottaa kesää kovemmin kuin itse. Olkoon tämä omistettu heille, kyllä se kesä tulee toivottavasti pian. Terveiset Atalaan ja samaan talouteen itseni kanssa asuvalle vaimolleni.

Voideltiin joku päivä leipiä ja vaimoni kysyi esikoiselta, ottako hän Philadelphia sulatejuustoa päälle. Esikoinen kysyi: " Ai, mikä Silatemies?" Hetken selvitettyämme Philadelpia sulatejuuston syvintä olemusta, ryhdyimme jälleen miettimään tärkeää asiaa: millainen olisi Silatemies. Tottakai sellainen, joka kulkisi ympäriinsä hirvittävää vauhtia ja levittelisi silatetta ympäriinsä. Läiskisi sitä sudilla ympäri ja sotkisi paikkoja. Sellainen olisi Silatemies. Kertokaa terveisiä jos näette.

Taisi olla sama päivä, kun katselimme ulos ikkunasta poikien kanssa. Yhtäkkiä esikoinen alkoi luettelemaan ohikulkevista ihmisistä: "Tuo on varas. Tuokin on varas. Tuo on ainakin ihan selvästi varas. " Emme siis asu missään vankilassa. Vaan ihan normaalissa lähiössä suomessa. Kysyin, että miten tunnistaa varkaan. Niin vastaus oli, että kyllä sen nyt näkkee kuka on varas. Vaarallista seutua ilmeisesti tämä meidän seutumme.

Kävimme hiihtolomalla Joensuussa. Jo junassa tuli konflikti tästä. Kukaan muu, kuin me ei olisi sinne kuulemma saanut mennä. Olisi pitänyt olla junassa Joensuu poliisi, joka estäisi muiden pääsyn sinne. Niin esikoinen asian ilmoitti. Joensuussa oli paljon ulkoiluhommia ukin ja mummin kanssa ja pojat tykkäsivät kovasti.  Kävime kaupungilla vaimoni kanssa ja parkkeeratessani autoa keskustan mittarialueelle, menin laittamaan rahaa parkkimittariin. 1 tunti maksoi 1,80€. MIttarissa luki,ettei automaatti anna vaihtorahoja takaisin, eikä 10 senttiset käy. Hyvän keinon ovat keksineet nyhtää ihmisiltä rahat pois, jos haluaa autoaan pitää tunnin keskustassa. Vain Joensuussa. Siellä on kuulema myös pikaruokapaikka, josta vois listan mukaan ostaa friteeratun kana -annoksen. Sen tilattuasi, myyjä kysyy: "Otatko friteerattuna?" Jos päätät ottaa, se maksaa tietysti ekstraa. Vaikka se on friteerattu nimellä listassa. Mitä ihmettä?

Kävimme myös yhtenä iltana ravintolassa syömässä ja tulimme taksilla pois. Kun istuimme taksiin ja annoimme määränpään osoitteen, sanoi taksikuski: " Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa mistä kuuluu Pate Mustajärven ääni." Oltiin vähän huuli pyöreänä vaimoni kanssa ja kuuntelimme mistä Paten jumalainen ääni kuuluisi. Lopulta meille selvisi, että kuskilta oli hävinnyt toinen kännykkä jonnekkin auton kätköihin. Lopulta Paten ääni paljasti  puhelimen paikan. Vain Joensuussa. Mietimme myös miten luksus lastenvaateliike pärjäisi kaupungissa. Oma mielipiteeni oli, että voisimme ottaa kyseiseen liikkeen pystyyn laittoon tarvittavan pääoman ja mennä torinlavalle ja heittää rahat valmiiksi ihmisille. Niin pitkäaikainen olisi luultavasti liikken elinkaari. Sellainen taidefilmi on muuten olemassa. Sen lyhytelokuvan budjetti oli 1 miljoona puntaa. Filmin tapahtumat ovat siinä, että kamera kuvaa tapahtumaa, missä jossa poltetaan 1 miljoona puntaa. Se on taidetta sanon minä. Kyseinen raina oli aikoinaan Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestareilla ja nimeltään Watch the K Foundation Burn a Million Quid.

Perustimme eräänä päivänä Salakerho Tunnelin esikoisen kanssa. Sen tehtävänä on etsiä toinen ruskea kissahelistin meidän muovisen käkikellomme painoksi. Nyt meillä on jo yksi, mutta jos jollain löytyisi toinen, olisi se hienoa. Alla on kuva kyseisetä projektista. Alkaa mennä jo tuunailun ja kotoilun puolelle tämäkin blogi. Ollaan kohta jossain lifestyle ohjelmassa kertomassa Silatemiehistä ja rakentelemassa jotain kummallisia esineitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessä ehkäpä.

Ja lopuksi ei niinkään loppukevennys, vaan päinvastoin. Kuulin jostain, että Olli Lindholm meinaa tehdä lapsille tuutulauluja. Miksi kukaan kauhuelokuvaohjaaja ei ole tätä keksinyt. Juoni olisi vaan, kun Olli keksii lyriikoita ja testaa niitä lapsilla. Painajaisia näette kaikki nyt tämän uutisen pohjalta. Ei ollut mukava teko minulta tämä. Anteeksi. Toivottavasti tämä vie kaiken pahan pois. Paolo Vasilen Tema B elokuvasta LA POLIZIA INTERVIENE : ORDINE DI UCCIDERE. 

Silmälasit ja Mayojen maailmanlopun ennustuksen esiaste

Tiistaina oli tiukka vierailujen päivä. Aamusta esikoisen tyttöpuolinen kaveri tuli käymään kylässä ja leikkimään. Siinä maalattiin vesiväreillä hienoja taideteoksia lasten toimesta. Itse en ymmärrä vesivärien hienoutta olenkaan. Ei niillä voi saada mitään säällistä aikaiseksi. Tai en itse ainakaan ole koskaan onnistunut saamaan muuta kuin erivärisiä läiskiä paperille. Ei ole ihmisten hommaa vesiväreillä maalaaminen, ei. Onneksi on jo niin vanha, ettei kukaan pysty siihen pakottamaan. Leikkikaverin äidillä oli kasvomaalit mukana ja ehdotinkin, että molemmille voisi maalata silmälasit. Niin he ryhtyivät tuumasta toimeen ja laseista tuli mahtavat. Voisin ryhtyä kesällä kasvomaalariksi, joka tekisi pelkästään silmälaseja lapsille. Mahtavan näköistä olisi se, kun kulkisi jonollinen lastentarhanlapsia ohi ja kaikilla olisi lasit.Maalausurakan keskellä piti käydä vessassa, yhtäaikaa tietysti. Kohta kuuluikin iloinen huuto: " Heimeillähän on samanväristä pissaa!" Niin ovat erot pieniä tyttöjen ja poikain välillä.

Aamusta oltiin sitten kolmestaan huonepeikkoja, ennen kerhoon lähtöä. Jos joku ei vielä tiedä, mitä ne ovat, niin ei taida seurata paljon muotivirtauksia. Tottakai ne ovat sellaisia peikkoja, jotka kantaa paljon tavaraa huoneesta toiseen. Eli juuri kun olet saanut raivattua kämpän jonkinnäköiseen järkevään kuntoon, voivat huonepeikot tulla yhtäkkiä ja ryhtyä kantamaan tavaraa ympäriinsä. Tosin aika harmittomia ne ovat. Eivät rähisseet edes hirveästi. Niillä oli myös pesä olohuoneen sohvalla, jonne ei tosin nuorinpeikko eikä vanhinkaan saaneet tulla. Kylmään maailmaan jäivät kaikki muut paitsi keskimmäinen peikko. Sillä oli kuulemma oikein hiki pesässään. Kääntää nyt puukkoa haavassa vielä.

Eilen illalla järjesteltiin uudelleen esikoisen huone. Meille oli palkattu oikein bändi viihdyttämään raskaimman työntekijää, eli minua. Toinen orkan jäsenistä soitti rikkinäistä rumpua ja toinen 4 kielistä kitaraa. Aikamoinen mökä kävi kieltämättä. Ja aika heikko kappalevalikoima oli vielä bändillä. Tuli vaan Muumilaaksoon laulu ja sitten sellainen laulu, missä laulettiin: "Pöllö,Pöllö,Pöllö." Saa nähdä ensi kesän bisnekset, kun maalataan silmälaseja kadulla ja kyseinen bändi soittaa taustalla, 8 € on tavoite saada palkkioiksi kesän osalta.

Nyt kun ollaan jo muotia esitelty aiemmissa kirjoitelmissa, on aika mennä sisustukseen. Kaivettiin vihdoin esikoiselle patterikäyttöinen levari omaan huoneeseen. Tosin siitä oli patterit loppu ettei päästy sitä testaamaan. Vielä pitää odotella hetki, kun ei siivouskomerosta ja saunasta löytynyt kuulemma sopivia erikoispattereita. Niitä olisi ehkä ollut jossain erikoispiilossa, muttei esikoinen suostunut sitä paljastamaan.

Kuten jokaisessa hienossa blogissa, pitää tässäkin olla kuva lastenhuoneesta. Eli vähän tavaraa, jotka on hienossa järjestyksessä ja pelkästään vanhoja klassikko leluja. Tosin meillä hyllyt tursuaa vanhaa ja uutta tavaraa. Enkä ole vieläkään, tai siis esikoinen ei ole vieläkään saanut tahtoaan läpi, jotta laittaisimme joko vanhat Star Wars tai G.I. JOE verhot ikkunaan.  Mutta tärkein tietysti, että ylähyllyn VHS osiossa on Myyrä, Touhulat, Professori Baltazar ja Ice-T: n Original Gangster sulassa sovussa. Sieltä voi sitten valita sopivaan ikäluokkaan kuuluvat elokuvat illan ratoksi.

Huoneeseen kuuluu myös venäläinen käkikello, joka ei toimi ja jonka käki näyttää aivan pululta.

Otin koti-isänä olemisen kunniaksi silloin aluksi tavoitteen lukea jonkin kirjan/ viikko. Edellisistä lukukokemuksista oli aikaa ja se oli tosi satunnaista. Tähän asti itselleni pitämäni lupaus on pitänyt. Viimeisin kirja minkä luin oli tietenkin, melkein verrattavissa lastenhoito-oppaisiin joita olisi ehkä kanssa pitänyt jossain vaiheessa lukea, Iceberg Slimin Parittaja elikkäs The Pimp.  Kannattaa tutustua siihen. Nopea lukuinen, tosin oli kaivannut vielä hieman syvempää otetta itse asiaan. Kun Iceberg pääsi hommissaan huipulle, tuntui ettei sitä käsitelty kuin pintapuolisesti ja sitten tulikin kirjan loppu. Mutta silti suosittelen. Itsellänikin on aina näissä jutuissa niin syvääuotaavia analyysejä asiasta kuin asiasta. Joten annettakoon legendalle tuo anteeksi.

Päivällä kun tultiin kerhosta, tuli rappukäytävässä vastaan korjausmies. Hän oli odottanut meitä käytävässä kuullessaan lasten ääniä. Hän kysyi meiltä päiväuniajan ja sanoi, että sittenpä me ei porata siihen aikaan, niin saa pojat nukkua. Vielä on hyvyyttä näköjään tallella maailmassa. Toisin kuin Makin ja Kurren Kuuden vuoden kuuliaisuus -kappaleessa. Se oli varmaan se Mayojen kalenterin ennustama maailmaloppu, joka tuli etuajassa. Mitä ihminen ajattelee, kun menee tekemään tuommoista? Ovat varmaan impanneet vesivärejä sen hiljaisolonsa aikana. Helekkari.

Kuvassa Maki kantaa televisiossa luvatun kappaleen raskasta taakkaa. JO 5000 vuotta sitten tämä asia osattiin ennustaa. Ihmekkö kun Mayat hävisivät maailmasta, kun tiesivät mitä tuleman pitää. Enkä edes kehtaa postata sitä kappaletta. Se edistää vaan maailman tuhoutumista. Se on selvä kun pläkki. Voisi tulla joku Ulkoavaruuden kapteeni tai Brave Captain

                             (Tavan Masalle kunnia kuvasta, jonka käytöstä ei lupia kyselty)

ja viedä Kuuden vuoden kuuliaisuus -masternauhat ja kaikki kopiot muille planetoille. Ellei se ole sitten jo valmiiksi muinaisten avaruusolioiden juonia, se kappale siis..

Tehdään nyt vielä aasinsilta päivän soundträk kappaleeseen. Joensuu ei ollut aikoinaan mikään paras paikka hommata uutta ja hienoa musiikkia 80-90- luvuilla. Karjalan musiikista tosin sai esim. Hijack bändin Horns of Jericho cd:n ja jotain muuta random räppiä. Alla Hijack paita kokoelmani, kaikki 3 kappaletta.

 Ja vielä kaikille lapsille ja miksei aikuisellekkin muistutukseksi, elä lähe vieraitten mukaan, alla oleva kipale.

Silloin ei ollut internettia, josta olisi levyä saanut tilattua. Joten ainut toivo oli ulkomailla käydessä niitä etsiä. Skeittielokuvista tuttuja musiikkeja metsästettiin susien avulla, kuitenkaan löytämättä niitä. Ei ollut Pafoksen lomakohteisa sen parempi levyvalikoima, mutta tulipahan siellä tutustuttua pitakebappiin. Aika monta niitä meni viikon aikana. Joensuussa oli hetken eräs levykauppa, jonka nimeä en muista, josta sai tilattua ulkomailta punkkia. Muttei sieltäkään saatu Operation Ivyä, Firehosea, Blastia jne. Joten niitä piti sitten nauhottaa mankalla suoraan telkkarin kaiuttimesta. Kasettejakin joutui kopioimaan, jossei omistanut 2 pesäistä mankkaa, kaksi mankkaa vastakkain peiton alla. E tullut hälyääniä. Ei ollut nuoren helppoa olla Joensuussa. Ei saanut levyjä, mutta olihan meillä toki Pronssimies a.k.a. Karate Mauri, joka tykkää kulkea paljon speedoissa, mutta se on jo eri juttu se. Sen takia jo kannattaisi käydä Joensuussa.Vasta vuosia myöhemmin sai näitä levyjä hyllyynsä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

 Mutta tästäpä sitä Firehosea. Aina tulee hyvälle päälle, kun tämän kuulee.

Paukku-regee

Miksi on aina juuri se aamu, kun pitää herätä kaikkien aikaisin, kun molemmat pojat nukkuisivat pitkään. Joka aamu ollaan tavallisesti ylhäällä jo ennen 6, mutta viime viikolla kun oli neuvolaan meno, niin joutui oikein herättelemään. Vääryys on taas valloillaan maailmassa.  Eli käytiin siis 3-vuotis neuvolassa ja sen jälkeen toisen kerran elämässä parturissa. Sininen väri oli jo unohtunut, nyt hän haluaisin kuulema kasvattaa pitkän tukan. Käytiinpä siistimässä silti ja palkintona oli sitten jäätelö lähikaupasta. Itse valitsemana.

Vaikka ollaan aikaisin ylhäällä, kestää ulos lähtö silti aina aika pitkään. Ei olla hustlaamassa leikkipuistossa vielä siihen aikaan.

Yhden päivän leikki oli murskaaja. Olisi pitänyt saada murskata kaikki mitä käsiin sai. Oli televisiota, pianoa yms. murskauslistalla. Mistä lienee tulut moinen. Varmaan aavisti jo tulevaisuuteen, että aiomme katsoa sitten kun hän on tarpeeksi vanha, Chuck Norrisin - Breaker, breaker -elokuvan. Ehkä hänestäkin tulee rekkakuski ameriikan takamaille.

Saapi sitten isänsä kaikki eläinprinttipaidat omakseen ja ohjeistan vain maailmalle piimapurkin kanssa. Kertookohan hän sitten mennessään kouluun, että : " Halusin olla pienenä palomies, mutta  kun sain ensimmäisen eläinprinttipaidan, jossa oli kotkan kuva, leikkasin siitä hihat pois ja minusta tuli rekkamies Chuck Norrisin tapaan." Kaikki lapset hurraisivat ja taputtaisivat käsiään ja poikani lähtisi pienellä muovirekalla koulusta pois kohti auringonlaskua. En tiedä, tuleeko niin tapahtumaan.

Tai onkohan meillä samanlainen kohtaus jommankumman pojan kanssa myöhempään, kuin Over The Topissa. Jossa Sylvester Stallonen esittämä hahmo saa jälleen poikaansa yhteyden ja repii tältä farkkutakista hihat pois, jotta hän voi olla isänsä kaltainen? Herkkä kohtaus on se.

Eräänä päivänä meidän olisi pitänyt kaivaa joulutontut kuulema esille. Kun sanoin, että otetaan ne vasta ensi jouluna, mutta voimme pääsiäisenä kaivaa pääsiäistiput esille. Esikoinen kysy, että millaisia ne Pääsiäis Iguaanit ovat sitten. Ryhdyttiin sitten tätä kuuloharhaa pohtimaan, että millaisia voisi pääsiäis iguaanit olla. Niillä olisi pienet pahviset kolmiohatut päässä ja hännässä kulkunen. Voisimmekin ruveta uutta pääsiäisperinnettä viemään eteenpäin. Tosin leikki-iguaaneilla. Oikeita en halua seurakseni infrapunasaunaamme, en.

Kuuntelimme päivällä kaikenlaista musiikkia. Ensin oli vuorossa Free Beer nimisen yhtyeen rullalautailu tyylistä punkkirokkia. Se on Guerreron skeittaavien veljesten ensimmäisiä bändiviritelmiä. Kuuntelimme A-puolen siitä, kun esikoinen totesi jotta voisimeko laittaa tuon murinamusiikin pois. Nuorempi pyöri siinä vaiheessa villisti jo lattialla ympyrää. Ei taida olla veljeksillä samanlainen musiikkimaku.

Sitten kysyin, että mitäs voisimme kuunnella. Kuulemma viulumusiikkia, niinkuin äidin kanssa aina. Häntä kiinnostaa viulunsoittaminen tällä hetkellä. Saas nähä, miltä se harjoittelu kuulostaa sitten muiden korvissa. Mutta varmasti kokeilemaan pääsee. Nuorempi pyörii edelleen villisti ympyrää.

Viulumusiikin jälkeen vaihdoimme suomalaiseen lastenlevy klassikkoon, Merirosvo kapteeni Ynjevi Lavankopoksahdukseen. Se maistui aika pitkään, mutta sitten piti sekin vaihtaa, kun se oli kuulemma liian AMERIKKALAISTA!Mistähän moinen anayysi?

Sitten menimmekin tuttuun ja turvalliseen klassikko materiaaliin, eli Hiekkalaatikkojengin Paukku-regeeseen. Kertoo Nestori nallesta, jolla on ongelma. Hän nimittäin piereskelee paljon ja ajaa kaikki ystävänsä pois ympäriltään. Kuten jo aiemmin todettu, niin pieruhuumori on parasta huumoria. Ja nyt molemmat tanssivat villisti ympäri olohuonetta. Vanhemmalla on alkanut olemaan isohko hoivavietti nuorempaa kohtaan. Hän haluaa syöttää ja jaka omasta ruuastaan pienenpieniä makupaloja. Ehkä se jakamaan oppiminen tulee sitten vielä tässä piakkoin. Leluista on ainakin hirmuinen tappelu.

http://meteli.net/downloads/artisti/Hiekkalaatikkojengi-MP3-Downloads/4725576


Tuosta voi alkuun kuunnella pätkän. Laitan siitä koko version, jahka kerkeen.

Laitetaan nyt taas Ice-T:tä illan viimeiseksi hitaaksi, kun kellonajoista päästiin puhumaan.

Ja junasta kuultu hauska keskustelu, äidin ja 2 pojan välillä, joka päättyi äidin sanoihin: " Ei siellä Vantaalla ole muuta kivaa kun Helsinki-Vantaa lentokenttä."

Kiltteyspalkinto

Silloinkun esikoismme oli syntymäisillään, lupasi vaimoni hänelle, että tulee joka vuosi runebergintorttuja jos syntymä tapahtuu Runeberginpäivänä. Sairaalaan lähdettiin kyllä kyseisenä päivänä, mutta ulos ei vielä poikamme silloin päässyt, vaan vasta seuraavana päivänä. Silti yritys oli niin hyvä, että jo kolmatta vuotta ollaan saatu syntymäpäivillä nauttia mainioista Runebergitortuista. Tai Ruunuperintorttuja ne on nimeltään olleet viime viikon perjantaista asti, kun niitä tuleville juhlille väännettiin.  Olikohan tällä osuutta asiaan, kun vaimolleni myönnettiin eräänä päivänä kiltteyspalkinto, kun oli kuulema ollut niin kiltti. Tosin ei palkintoa näkynyt, vaan taisi olla vain arvonimi. Niinkuin Vuorineuvos tahi Kuningas. Saakohan Sauli Niinistön presidenttiyden aikana jonain uutena vuotena mitalin siitä.
Sauli ojentaisi juhlallisesti presidentinlinnassa ja sanoisi: " Onneksi olkoon, olette olleet nyt kaksi vuotta kilttinä. Tuossa teille mitali Kiltteyspalkinnon osoituksena. Tai ei se oikeastaan ole mitali, vaan Jäätelöautosta saatu muovilusikka, johon on laitettu hakaneula." Olisi se hienoa.

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi hieono kuva edesmenneestä Gängstä räp artististä Eazy-E:stä oikeinkin hieno kuva.

Siinä maailman tyylikkäimmällä hiuskuontalolla varustettu Eazy poseeraa vanhan 101 skeittifirman Natas Kaupas laudan kanssa. Muistan päivän, kun sain itselleni kyseisen dekin. Se oli hiukan epäillyttävällä garfiikalla,mutta kiehtoi silti. Ei tainneet vanhemmat koskaan nähdä pohjakuvaa. Tiedä olisinko saanut sitä ostaa, jos olisivat nähneet..

Siihen aikaan Joensuussa vaikutti kovan luokan Death Metal bändi nimeltä Mordicus. Eräänä päivänä olimme miniramppia ajamamassa ja Mordicuksen rumpali sattui tulemaan paikalle ja sain kuulla ylistäviä sanoja laudastani.Hieno hetki oli se. Tunsin kyllä Mordicuksen rumpalin jo rippikouluajoista saakka. Mutta silti. Hieno mies on hän.

Eräänä päivänä tuli kesken kaiken jonkin homman esikoiselta kommentti: "Ei olisi kyllä mukavaa, jos avaruusalus tulisi ja veisi vaatteet pois." Sanoin, ettei se tosiaan olisi, kun on vielä niin kylmäkin. Mietin hetken, mistä moinen olisi voinut tulla. Muistin, että olimme katsoneet viime vkonlopun miestenvuoron  taidenayttelyssä Anssi 8000 lyhytelokuvan, jossa oli avaruusmies ja kyseinen tapahtumasarja. Aika pitkään pienimieli näköjään käsittelee asioita.

Nyt meille on tullut hoivaviettiä kehiin. Melkein joka ilta pitää kaksi apinalelua peitellä lattialle nukkumaan. Eräänä päivänä tuli myös ilmoitusasiana, että heti kun on sohvalle päässyt kiipeämään, niin pitää antaa apinoille suukot. Herkkää ja suloista touhua. Ei ole vielä sotaleikit ja pyssyt meille tulleet.

Kävimme jo keskustelua,  mitä isä haluaisi joululahjaksi. Sanoin haluavani hyvää musiikkia vinyylilevy muodossa. Siihen esikoinen totesi, että itse hän haluaisi keltaisen levysoittimen ja keltaisen rullalaudan itselleen. Sekä Kattokassisen levyn. Pitää varmaan kaivaa varastosta hänelle oranssi patterilla toimiva levysoitin, niin saapi fiilistellä omassa huoneessaa. Oppii hyvien formaattien makuun hän.

Ja Christine  tappaja-auton pikkuserkku on edelleen kehissä. Se lentää kohta kyllä parvekkeelta alas. Pari aamua alkoi suoraan sen rallatuksella. Kohta laitan kisan pystyyn ja annan sen palkinnoksi jollekkin blogin lukijalle. Ei ole kiltteyspalkinto se,  ei ole.

Syntymäpäiväjuhlieniltana tilasimme kiinalaista ruokaa kotiin. Emme saaneet ryhtyä syömään sitä, ennenkuin se oli sammutettu lahjaksi saadulla palomiessetillä. Ruoka oli kuulemma niin tulista, ettei sitä voinut syödä ennenkuin roihu olisi sammutettu.

Joku päivä, ennen päiväuniaikaa, vaimoni oli lähdössä töihin tai johonkin. En muista. Hänellä oli hame päällä ja esikoisemme kysyi, minne hän oli menossa niin kauniina ja miksi hän ei voi pukeutua kauniisti. Teimme sopimuksen, että heräämisen jälkeen voimme kanssa pukeutua kauniisti ja laittaa vaikka koruja. Tosin se unohtui jo herätessä, kun piti ryhtyä leikkimään samantein. On kyllä käyty  keskusteluja, miksei pojat laita hametta päälle ja miksei voi lakata kynsiä. Ollaan sanottu, että voi pojatkin niin tehdä ja jotkut tekeekin niin. Taitaa vielä olla mielessä temppukoulukaverin pyörivä hame. Siitä ollaan puhuttu vieläkin, vaikka kaverilla ei ole ollut hametta päällä aikoihin.

Nyt kannattaa flunssa-aikana syödä paljon vitamiineja, kuten C- ja D- vitamiinia. Ei tule kippeeksi. Tai jossei halua syödä vitamiineja, nin kuuntele vaikkapa kesäistä G-funkkia Vitamin C:n  tahtiin. Ei varmana tuu kipeeks!

Laitetaas sitten aurinkoisen ja pakkasettoman päivän kunniaksi egyptiläistä jatsi meininkiä Salah Ragabin toimesta. Ulos päästiin monen sisällä olon päivän jälkeen. Alkoi nimittäin hermo olemaan ehkäpä hiukan kireällä. Nyt helpotti, kun ulos päästiin. Vielä kun joku sanoisi sen, miten 3 -vuotiaan saa pukemaan nopeasti päällensä, ilman hermojen menettämistä. Kiltteyspalkintoa ehdottaisin sille.