Franek Kimono, tuo puolalainen karateversio Juhani Tammisesta ja lihapullan näköiset murot

Nyt on taasen ollut aikaa viime höpinöistä. ei oo saanut aikaseks. Oon kuitenkin yllättättynyt, että näitäkin höpinäitä on lukenut yhteensä yli 1000 kertaa. Aika hyvin teiltä neljältä lukijalta, jotka olette näköjään matkustelleet ympäri maailmaa ja lukeneet sielläkin tätä. Kukahan teistä on käynyt Perussa? Terveisiä sinne vaan.

Ollaan käyty nyt melkein joka viikko ainakin kerra, jossain kulttuuririennossa poikain kanssa. Käytiin Eläinmuseossa eräänä päivänä. Siellä oli matkanvarrella soittokunta odottamassa meitä Mannerheiminpatsaalla Kiasmalla. Eivät ne kyllä kunniaa meille tehneet, ja lopettaneet soittoaan, vaikka liikennevaloihin pysähdyttiin. Mitä lie harrastelijoita hienoissa sotilaspuvuissaan. Soittivat vielä selkä meihin päin. Epäkunnioittavaa. Eläinmuseoon päästyämme jo vaatteita riisuessamme, tuli ensimmäinen kysymys: " Milloin eväät syödään?" Se on kyllä mahtava tuo lapsenmieli, kun tietää eväitä olevan, niin ne pitäisi tuhoa heti. Toisaalta, ollaanko me aikuisetkaan kasvettu tuosta vielä yli?

 Kävimme myös Ateneumissa katsomassa Carl Larssonin näyttelyn. Siellä meini aikaa ihmetellessä tauluja ja lopulta pääsimme teokseen, missä sai leikkiä kanssa. Siellä kuulin aivan uudenlaisen säännön, milloin saa toiselta lelun ottaa ja ryhtyä leikkimään. Eli jos ote irtoaa, saa toinen ottaa lelun. Näin eräs äiti selitti, kun poikani yritti ottaa lelua, jolla oli leikkimässä, takaisin toiselta lapselta. Huh huh. ELI, kun menette esim. katsomaan kyseistä näyttelyä, ottakaa TEIPPIRULLA mukaan. Teipatkaa kaikki lelut, joilla lapsenne tai te aiotte leikkiä yhteen. Teipatkaa tämän jälkeen tämä leikikalumytty lapseenne tai itseenne. Näin vältätte mahdollisen otteen irtoamisen. Ihme meininki. Kyseinen äiti kyllä loi pahaa silmää meihin koko ajan siellä. Ilmeisesti kyseinen äiti oli tribalipaitainen teksasilainen. Don´t mess with mother with tribal shirt. Don´t mess with Texas. Perhana sentään. En tiijä. Aika venkula säännöt oli äiti keksinyt.

Oli taas musiikin kuunteluhetkeä tässä eräänä päivänä. Kuunneltiin vähän kaikenlaista ja sitten ruvettiin kuuntelee Gangsta rhyme possea, kun nuorimmainen haki meidän 4 kielisen kitaran ja meni levysoittimen alle soittamaan jalaulamaan kyseisen levyn tahtiin. Tosin lauluna taisi olla lastenohjelmista tulevan Dinojunan tunari, mutta eikö nuo aika samaan kastiin mene. Gangsta rhyme possen Skunk ja Dinojuna. Ainakin minun mielestä.

                                Gangsta rhyme posse - Skunk

        
                                          Dinojunan tunnari


Yhtenä päivänä siivosin sillä aikaa, kun loppu porukka oli ulkoilemassa. Kun he tulivat sisään, sanoin että pitää odottaa eteisessä niin riisutaan märät vaatteet pois. Näin estäisimme mahdollisen siivoustyön turhuuden. Ku olimme riisuneet ulkovaatteet, totesi esikoinen: " Mutta eihän täällä edes kiillä."  Niinpä, turhaa työtä siis. Samana iltana hän tosin totesi, että taitaa täällä kiiltää pikkasen ja miten onnellinen hän on siitä, kun on syntynyt meidän perheeseen. Meinasivat ihan isä ja äiti herkistyä tästä.

Soundträkkinä olkoon sitten puolalaisen karate diskon uranuurtaja Franek Kimono. Hämmentävä artisti, jonka levyn ostopäätös oli Varsovan torilla varsin helppo.

Eihän tuon näköisen miehen kuvalla varustettua levyä voi vaan jättää millään ostamatta. Se on aivan selvä. Ja kun vielä eräällä hotelliaamiaisella, kun Juhani Tamminen istui viereisessä pöydässä, sain ahaa-elämyksen. Franek Kimono on selvästi puolaine karateversio Juhani Tammisesta, olen ollut vain vielä tyytyväisempi tästä hankinnasta. Franek Kimonon ja luultavasti kunnianosoitus Bruce Leelle.

Niin ja iltapalaksi olisi haluttu niitä lihapullan näköisiä muroja. Pitkään etittiin kaikkialta, enkä tosiaan tiennyt mistä nyt puhuttiin. Sitten näkyi tuttu paketti ja ilonkiljahduksen kera se kaivettiin esille. Ne on siis Kellogsin Special K -muroja.Tiijätte senkin nyt. Ei ole ilmeisesti lihapullat olleet ihan pyöreitä meidän taloudessa.

Yeti a.k.a. Bigfoot VS kastemadot

Nyt kun Tohtori Perhonen ei ole enää häirinnyt yöunia  ja ollaan suunnilleen selvitty flunssan kourista, ollaan joka aamu katsottu ensimmäisenä ulos ikkunasta, joko se kesä olisi jo tullut. Ei ole vielä, mutta oikein hyvältä alkaa jo näyttää. Eräänä aamuna ulos mentäessämme katosoimme, joko juna-aseman kukkalaatikossa olisi ollut kastematoja. Ei ollut vielä. Aika kerros oli lunta ja esikoinen totesikin, etteihän me oltu viime kesänäkään nähty siellä yhtään matoa. Eipä niin. Pitäsikohän sinne käydä piilottamassa pari? Olisi vähän niinkuin ennenaikainen joulu. Josta puheenollen, taas eräänä iltana istunnolla kuultu tokaisu: "Isi, ei tullut mitään. Ehkä se tulee ensi jouluna."

Päiväruualle siirryttyämme ulkoilun jälkeen, oli meillä lapsiperheklassikkoruokapäivä. Nakkikeittoa. Esikoinen ryhtyi kattamaan pöytää. Isä, pikkuveli, hän itse ja Matti saivat kaikki ruokailuastioan. Sehän oli tietysti nakkikeiton kaltaisen klassikkoaterian arvoinen, elikkäs hienoimmat, hiukan kärähtäneet  pakasterasiat. Matti oli kehissä pitkästä aikaa ja saikin oikein erikoisaterian: Nakkikeittoa ilman nakkeja. Ne meni nimittäin parempiin suihin. Matin lempiruokahan on kuulemma nakkikeitto tai sitten liemipatakeitto. Kuulostaa kyllä tulevaisuuden klassikolta tuo keitto. Vähän niinkuin Eero Aarnion Pastilli tuoli. En tiedä. Pitäisi saada resepti tuohon keitton, niin tietäisin edes mitä puhun. Nyt vaan höpisen jotain sinnepäin.

                          
                                            Matin herkkuateria.


Naistenpäivä tuli ja meni. Sen kunniaksi oli meillä järjestetty oikein yllättävä performanssi. Sen resepti on seuraavanlainen:

2 vessapaperirullaa
2 lasta
1 kappale lapsia, joka laulaa: "Hyvää naistenpäivää." jota toistetaan useita minuutteja
1 kappale lapsia, joka ei osaa vielä laulaa, mutta mölisee mukana

Sitten lapset jouksevat ympäri olohuonetta ja levittävät vessapaperia ympäriinsä samalla laulaen. Ei siinä voinut olla edes vihainen. Uusintaa kysyttiin heti seuraavana aamuna. Siihen ei enää lupaa tullut. Saattaisi loppua suomesta vessapaperi, jos ryhdyttäisi tuota ihan ammattimaisesti harrastamaan. Voitaisiin perustaa oikein SM-liiga, jossa olisi joka syksy suomenmestaruuskisat: Vessapaperin kanssa  laulamisen ja juoksemisen mestaruuskisat 2012. Ei riittäisi Hartwall areena siihen ihmismassaryntäykseen, jonka kisat aiheuttasivat. Ja Hjallis myhäilisi tyytyväisenä VIP-aitiossaan. Olisihan hän kisojen päässponsori. Tietenkin. Urheilumiehiä kun on.

Tanssi sai päätöksen ja vessapaperit kerättiin kasaan lattialle. Siinä sitten valmistettiin iltapala. Olihan se nuotio, jonka keskellä oli makkara paistumassa. Kuten kaikki sen näkevät.

Taas eräänä aamuna katseltiin ikkunasta, joko se kesä sittenkin olisi tullut. Ei ollut, mutta kuului iloinen huuto: " Kato miten isot jäljet. Onkohan ne lumimiehen jäljet?" Tuumailtiin sitä sitten ja veikkailtiin, että saattaisivat ollakkin, mutta naapurilla on kanssa aika iso jalka. Että josko ne olisivat hänen jälkiään. Kumpaakaan ei näkynyt paikalla. Ei naapuria. Ei Yetiä. Ei saatu asiata varmistusta.

Tästä päästiinkin taas kätevästi aasinsillalla illan soundträkkiin. Senhän on aivan pakko olla The Yetians yhtyeen kappale Yeti. Ei pääse siitä mihinkään, ei. Kyseinen bändihän ei ole tehnyt käsittääkseni kuin yhden 7", josta oli toinen kappale, Funky disco sound oli Yeti - Il Gigante del 20 Secolo -elokuvan soundtrakillä.  Tuon kannessa olevan vauhdikkaan oloisen tanssiliikkeen haluaisin oppia. Yetian Style..

Tohtori Perhonen ja Ray Barbeen parta

Ollaan oltu nyt useampi päivä neljän seinän sisällä, koska molemmat pojat ovat olleet kipeinä. Alku meni hyvin, mutta nyt alkaa hiukan jo kaikkia vaivata se, ettei ulos päästä. Käytiin kuitenkin lauantaina nuoremman pojan kanssa pieni ilkoilulenkki tekemässä kotiläintilalla. Voi sitä ilonkiljahduksia, kun näki lehmiä ja muita otuksia. Kun kerroin sitten kotona esikoiselle, missä käytiin, niin hän sanoi: " Minä kyllä vähän pelkään niitä ulkolehmiä, mutta ei se mitään." Joskus aikoinaan lehmä sattui juuri ammumaan, kun olimme kohdalla ja siitä on jäänyt ilmeisesti jonkin asteiset traumat.Toisin kuin yhden aikajakson hitiksi nousseessa iltasatu tarinassa. Se menee näin:

"Silloin kun iskä  oli pieni ja käytiin Kemissä siskojen kanssa. Mentiin käymään navetassa siellä ja nuorempi siskoni meni silittämään lehmää, kun se lehmä nosti yhtäkkiä häntänsä. Iskä kerkesi juuri ja juuri nykäistä siskoa kädestä, ennekuin lehmä pissi siskon päälle."

Sitä tarinaa jutui kertomaan useasti ja jos sen kertoi hieman eri tavalla, tuli siihen korjaus sänkyn uumenesta.  Ja aina se jaksaa naurattaa yhtä paljon. Onkohan kaikki jo menetetty tulevaisuuden osalta näitten juttujen ansiosta. En tiedä. Onneksi vaimo sentään kertoo normaaleja tarinoita, joissa on vielä opetus lopussa.

Nyt kun päästiin liha asioihin, niin yksi päivä esikoinen kysyi: "Mikä on poliisi?" Sanoin siihen, että tiijäthän sinä, mikä poliisi on. Siihen hän vastasi: "Poliisi on kinkku." Onko meillä menty liian pitkälle tässä kotona tuon gangsta räpin kuuntelussa? Ymmärtääkö esikoinen jo enklantia? Pitäisikö gängstan kuuntelua rajoittaa? Jos joku nyt ei ymmärtänyt tätä aasinsiltaa niin useasti poliiseja kutsutaan sioksi ameriikan puolella, noissa lyriikoissa. Kinkku = sika = polliisi. Sellasta joo tällä kertaa.

                                 Cypress Hill orkka esittää kappaleen Pigs.


Aurinko paistaa ja lumet sulaa. Hyvä. Esikoinen totesi takapihalla:" Kohta päästään taas harjoittelemaan skeittausta. " Isänsä poika. Meillä ei ollut nuorimmaiselle aurinkolaseja, joten en voinut pitää omia laseja päässä. Olisi tullut huono omatunto, ninpä annoin omani hänelle päähän. Tyytyväisenä istui rattaissa ja tarkasteli maailmaa niitten takaa. Eikä ne olleet mitkä tahansa lasit, vaan ihan 15€ Locsit.

Ei tarvinnut siristellä muitten kun minun. Noissa laseissahan ei ole muuta vikaa, jos nyt oikein negatiivisia puolia hakemalla hakee, kun niitten linssit ovat liian tummat. Niillä näe kunnolla, jos tulee varjo kohta. Muuten ovat kyllä hyvät. Siristelystä puheen ollen, sairaspäivän ratoksi järjestettiin lasten kirjat. Piti kuulemma siristellä aina välillä, kun se järjestely oli niin tarkkaa puuhaa. En tiedä, mistä tämä on opittu, mutta siinä sitten siristeltiin ja järjesteltiin. Pullamaidot otettiin sitten urakan päätteeksi. Ja ainakun silmävältti, oli pienet kädet kokoajan pullapussin ympärillä.

                                  Ice Cube ja I got my locs on lauluralli.

Viime viikolla oltiin aamupäiväkerhoon menossa, kun esikoinen sanoi menevänsä sinne yksin. Oli kuulema jo tarpeksi vanha liikkumaan yksikseen. Olikohan tällä rohkaistumisella jotain tekemistä yöllisten tapahtumien kanssa? Yöllä nimittäin kuului, että: " Isi,isi. Tuu hakemaan tuo perhonen pois. Se ei suotu lentämään tuosta kynnykseltä mihinkää ja hyökkäilee koko ajan päälle." Menin huoneeseen ja sanoin, että näit varmaan unta. Hän sanoi vaan että hyvä kun otit siihen purkkiin sen. Aamulla kysyin, että mikäs se perhoshomma oli? Se oli kuulema ollut Tohtori Perhonen, mikä ei suostunut lähtemään pois. Onneksi olin sen sitten purkkiin laittanut ja missäköhän se purkki nyt onkaan? Olisi pitänyt se kaivaa esille ja näyttää missä se Tohtori nyt on. Tuossa olisi jo hyvä lasten sadun aihe. Voinkin laajentaa seuraavalle asteelle tätä höpöttelyäni ja julkaista lastenkirjan: Hyökkäilevän Tohtori Perhosen hyvänyön sadut. Vähän niinkun alkuperäinen Jörö-jukka, muttei sinne päinkään.

Kun olin sitten saanut vihdoinkin pojan nukkumaan, alkoi klo 4 kuulua sängystä laulua: " Mikäs se siellä  huruttaa, se taitaa olla mopo. Mopo, mopo, mopo. " jne. Ei tullut sitten ilmeisesti aiemmin mielen lauleskella. Hyvä, ettei pidättänyt sisällään. Tiedä millaisen trauman se olisi aiheuttanut. .

Käytiin eräänä päivänä Hakaniemessä retkellä. Siellä hetki pyörittyämme, päätimme mennä nauttimaan pullakahvit  kahvilaan. Karhupuiston kulmalta löysimme Kulmakahvilan. Oikeinkin mukava kahvila oli se ja ystävällistä henkilökuntaa ja asiakasta sisälsi myös kyseinen kahvila. Suosittelen! Bonuksena oli vastapäätä kallion paloasema, jossa näkyi paloautoja ja ambulansseja. Ja jossei tuo vielä vakuuttanut, niin pisteenä iin päälle: MUSTA VESSANPÖNTTÖ vessassa. ( Miksiköhän mainitsin tuon vessassa. Ei kait se kahvilan puolellakaan ollut. Siinä istunnollako istut ja samalla vedät patonkia naamaan. Häh? ) Ni ei ole semmoista pönttöä ole edes Joensuussa nähty. Sitä ihmeteltiin esikoisen kanssa oikein tovi. Ja piti oikein mainita henkilökunnanedustajalle siitä ja hyvistä patongeista kanssa.

http://www.kulmakahvio.fi/

Olkoon soundträkin esittäjän nyt yksi legendaarinen skeittiukkeli ameriikan maalta. Ray Barbee nimittäin. Hän oli esiintymässä eilen, 5.3.2012, Union Fivessa parin biisin verran.

Hienoa oli nähdä, että vanha nuoruusajan tähti ovat vielä vedossa, eikä ollut edes kärähtänyt ollenkaan. Parran oli vaan kasvattanut.

                              Pieni pätkä live @ Union Five Ray Barbee ja heiluva kuva.

                 Ray Barbee nuorena poikasena ja Ban This elokuvan pätkä.

                    
                     Ja sitten itse musisointi osuus. Elikkäs Ray Barbee ja Afroca kappale.