Laka paka ja löysä isi

Joensuussa muuten joulunaikaan molemmat pojat pääsivät vierailemaan mummin ja ukin saunan pukuhuoneeseen. Sieltä löytyivät leluista mahtavimmat: pyykkipojat. Niitten kanssa meni tovi jos toinenkin ja niitä järjesteltiin väreittän ja tapeltiin niistä sitten, ettei toinen saa ottaa vihreitä kun ne oli jo kuulema varattu. Hieno kapistus tuo pyykkipoika on, siitä ei pääse mihinkään. Taidan seuraaville synttärikutsuille ostaa pussillisen pyykkipoikia jollekkin. Ei varmaan tarvitsisi tulla toista kertaa synttäreitä juhlimaan ei. Niistä syntyi myös Laka paka -laite. Ja sen kera voi toivottaa uussii vuossii kans.

Sen tarkoitus oli lähinnä pelotella pikkuveljeä ja sen toimintamalli oli seuraava: napsuteltiin niinkuin ravunsaksia ja muristiin samalla karhunlailla. Ilmeisesti kyseessä oli prototyyppi, koska se ei aiheuttanut hysteeristä kauhua vaan sitä pienempi tepotti nauraen karkuun. Ensi joulua odotellessa.

Nyt ollaan jo höpötelty niin paljon, että on mainosten aika:

Oijoi, Commondore Amiga ja lapsuudentraumat auki kertavetäisyllä niinkuin laastarin vetäisisi paljaalta iholta. Ei kait sitä vaatteiden päällä käytetäkään. Ellei ole sitten jättänyt käyttöohjeita lukematta ja jäänyt olennainen seikka huomaamatta.

Oltiin ruokapöydässä eilen ja esikoinen kysyi jotain dinosauruksista. En osannut vastata siihen kylmiltään ja minulle ei annettu mahdollisuutta  etsiä tarvittavaa tietoa, kun pojan suusta tuli: " Isi on löysä." kysyin, että kuinka? " Isi on löysä, kun ei tiedä dinosauruksista mitään. " Että sellasta. Tankkaan erilaisia aihealueita nykyään iltaisin, että olisi vastaus joka kysymykseen. Vai pitäisiköhän kaivaa vain Sudenpentujen käsikirja esiin ja etsiä sieltä vastaus kaikkeen?

Voihan helekkari, meiltä hajos telekkari. Tai ei pahasti, mutta huoltoon jouduttiin viemään. Neuvokkaina  ja pontevina poikina sitten askartelimme pahvista kaksi kuvaruutua. Jottei tarvitsisi olla ilman telkkaria ja lastenohjelmia ja Muinaisia avaruusolentoja. On muuten mahtava sarja se. Kaiken pystyy selittämään, että muinaiset avaruusoliot tekivät sen. Voisi sitä ruveta käyttämään tekosyynä kaikkeen. " Mikset ole siivonnut?" "Muinaiset avaruusoliot tekivät sen jo, katso vaikka pyhistä kirjoituksista 1000 vuotta ekr.." Niin, siis asiaan. Rakennettiin kaksi kuvaruutua. Toisesta tuli Batman vs. Salamakettu ja toisesta pelkkä Batman. Oli ilmeisesti aika huonot jaksot tällä kertaa, kun ei se jaksanutkaan kiinnostaakkaan niin pitkään, kun olin ajatellut.

Olis telkkarista pitäny tulla varmaan joku musiikki ohjelma, jossa olisi soinut Olarin oman pojan, Raimon, kappale Raimo joraa. Toisaalta voi olla vielä liian raakaa lyriikka Olarin pojilla meidän pojille, mutta ihe pidän. Raimohan on kuitenkin legenda statusta nauttiva ukkeli. Näitä ei vielä kuunnella poikien kanssa, kun vanhempikin ymmärtää kuulemaansa jo niin hyvin. Kuuntelen vaan keskenäni korvalappustereoilla. Kielenkäyttö aiheuttaa K-18 merkinnän allaolevassa videossa. Elekkää lapset kuunnelko liian vakavasti tuota.

Moni muotiblogi hehkutti aikoineen, kun Sanna Annukka teki puisen Sielulinnun. En voi kieltää, ettenkö itsekkin haluaisi sellaisen. Mutta hinta on vaan pikkasen korkea, 120 puntaa. Niinpä on nyt vaan tyydyttävä meillä kotona olevaan siniseen muovipuluun, joka saa suorittaa samaa tehtävää kuin puiset, oikeat kollegansa.

Ja alla sitten se hienompi versio, Sanna Annukan tekemä. Aika Joensuu versio on sininenpulu, mutta eipähän tuu toista samanmoista vastaan. Ei varmasti tuu.

Eilen illalla sitten ennen nukkumaan menoa piti esikoisen käydä istunnolla vessassa. Aikansa siellä istuttuaan, huusi peseväistä ja kun vaimoni sinne meni,  oli esikoinen yltäpäätä saippuassa. Oli ottanut käsisaippuasta töräyksiä ja  laittanut kuulemma "rasvaa". Eipä siinä muuta, kun suihkun kautta sitten sänkyyn. Että semmonen tarina oli se tällä kertaa. Ja vielä kerron, kun kysäsin joku kerta ruokapöydässä, että oliko se isin tekemä ruoka nyt mistään kotosin, kysyi esikoinen että: "  mitä?"  Toistin kysymyksen, johon hän vastasi: "Ruokakaupasta on kotosin." Ei oo vielä esikoisella, eikä monella muullakaan, meijän murteen erikoiskysymykset hallussa. Vaikka oikea vastaushan tuo oli kirjaimellisesti kysymykseeni.

Oiskos se sitten illan soundträkkinä vaihteeksi ihan oikeata soundträk matskua. Ruggero Cinin kappale Vai Vai Vai, elokuvasta I Fantastici 3 superman. Ollaanhan mekin melkein kun 3 supermiestä välillä poikien kanssa. Ainoana erona vaan, ettei ole trikoita (eli rikoita Joensuulaisittain) vaan ollaan vaan sukkahousut päässä ja juoksennellaan ympäri kämppää. Eikä Joensuussa mitään vikaa ole, jos joku sitä ihmettelee. Teen välillä vaan selvennyksiä joutessani, koska puhun kotona silleen ja samoja sanoja saattaa käyttää tälläkin. Ei tule nimittäin liian hyvin näitä kieliasuja tarkasteltua. Aika ykösellä sisään kirjotan vaan mitä mieleen tulee.

Vinkkinä vielä alla oleva linkki:

 https://www.hornsofjericho.com/Kinetic_Effect_EP.html

Poista omasi, niin minäkin tein.

Maksamiehen pojan paluun kosto pt. 1

Joulut on vietetty ja joulunviettomatkat  on ohi ja palattu kotiin ja leikkikenttärutiineihin. Joulu meni mallikkaasti. Jo menomatkalla joulun viettoon Joensuuhun mennessä,  esikoinen totesi:" Koska toinen ukki oli viime vuonna joulupukki, niin tänä vuonna varmaan Joensuun ukki on joulupukki." Niinhän se menikin sitten, eikä tilanne pelottanut yhtään. Lahjojankin tuli sopiva määrä, ettei niihin aivan hukuttu. Seurana oli melkein saman ikäinen siskon tyttö, jonka kanssa kiistaa syntyi aikaajoin vähän kaikesta. Esim. toisella on tossut jalassa, niin toinen haluaa sen toisen. Siitä sitten kinastellaan aikansa ja siirrytään seuraavaan kohteeseen. Suurin osa ajasta kuitenkin leikki sujui yhteisymmärryksessä. Potkurilla opittiin potkimaan eteenpäin ja murtsikkahiihdon perusteita harjoiteltiin yhtenä iltana.

Eräänä aamuna herätessämme, laitoin keittiöön valot päälle, että näemme syödä aamupalaa. Esikoinen rupesi valittamaan, kun valo on niin kirkas ja pitäisi saada aurinkolasit päähän. Eihän sitä muuten nää syödä muroja. Ne siis kaivettiin esiin ja syönti pääsi alkamaan. Aurinkolasit päässä siis. Eipä enää häikäissyt valo ei. Leikkipuistossa leikittiin leikkiä, jossa rakennettiin hiekkalinna, jonka prinsessa minä olin, esikoinen oli kuningatar ja puiston ainut tyttö oli  kuningas. Missähän vaiheessa tulee aseet ja muut räjähteet leikkeihin? Toivottavasti ei ihan vähäänaikaan. Mukavampi on tälläisiä leikkejä leikkiä, eikä ottaa isommista mallia.

Kuopus on ruvennut toimimaan oma-alotteisesti täytettyään vuoden. Olin laittamassa kestovaippa pyykkiä eräänä päivänä narulle, kun hän tuli auttamaan ja otti narulta yhden imusysteemin. Meni maahan makaamaan ja rupesi laittamaan sitä jalkojensa väliin, minne se kuuluikin. Kohtahan hänet voi lähettää maailmalle repun ja piimätölkin kanssa, kun homma taitaa luonnistua nuoresta iästä huolimatta. Taisi olla sama päivä, kun oltiin menossa päiväunille. ( Toisaalta harmi, kun ovat jo niin isoja, ettei voi ottaa monia päiväunia heidän kanssaan päivänaikana. Luksusta oli se silloin, kun se oli mahdollista. ) Vanhemmalla oli huono päivä ja kiukutteli siitä, että joutuu mennä nukkumaan. Olin juuri nuoremman saanut nukahtamaan, kun hän heräsi vanhemman itkuun. Siitähän vanhempi suivaantui ja rupesi itkemään kovemmin ja huutamaan, että vain hän saa itkeä ei muut. Eipä siinä oikein tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut. Oli aikasta koominen tilanne joo. Kuunneltiin sitten hetki koko porukka Noncea ja rauhoituttiin kaikki, jonka jälkeen nukkumaan meno onnistuikin melkein seuraavan tunnin sisällä..

Eilen oli siskontytöt päivän vierailulla meillä. Vanhempi tytöistä hoiti suvereenisti molemmat meidän lapset ja pikkusiskonsa. Joten mulla olikin lähestulkoon vapaapäivä. Kiitos vaan avusta!  Jossain vaiheessa esikoinen ja nuorempi siskontyttö leikkivät kauppaa. Kun oli esikoisemme vuoro olla maksaja, hän kuuli ilmeisesti väärin ja sanoi olevansa Maksamies. Oikaisua ei tullut, joten kaupan asiakkaana oli sitten itse Maksamies. Kuulostaa aivan suomalaiselta supersankarilta, jolla voisi ehkä olla GoreTex iho, joka hylkisi vettä, eikä suihkussa käynnistä tulisi mitään. Haisisi vielä maksalaatikolle monen kilometrin päähän. En ymmärrä maksalaatikkoa ollenkaan. Ei ole se ihmisten ruokaa. Maailman turhin supersankari olisi näin ollen Maksamies. Pitääkin ryhtyä kehittelypuuhiin. Ja jos markkinoille tulee tollanen elokuva, niin se on plagiaatti. Itse tuskin saan ihan heti aikaiseksi mitään tehdä. Tai sitten Maksamies on vaan Joensuulainen versio Munamiehestä. Tiedä häntä.  (Se saattaisi olla kyllä sitten Verenpainemies se  Joensuu versio. Se juoksisi vaan susija karkuun ja verenpaine nousisi kokoajan.)

Päivän soundträkkinä olkoon sitten turkkilaista meininkiä vaikkapa. Kun leikkipuistossa meno oli kuin turkkilaisessa saunassa. Esikoinen oli kaivanut kuopan hiekkalaatikolle, jonne pienempi leikkipuistokollega meni.  Esikoinen ryhtyi lapioimaan hiekkaa toisen jalkojen päälle. Kun kielsin häntä, hän vain totesi, että toinen on nyt saunassa ja hänen päälleen pitää heittää löylyä. Elikkäs olkaa hyvä, nauttikaa ja menkää vaikka kaivamaan kuoppaa ja  sinne sitten vastalla vastomaan ihteänne. Dönüşüm ja kappaleena Güle Oynaya.

Rantakylän Superted

Olen monesti ottanut varoittavana esimerkkinä, kun esikoinen on hyppinyt sohvalla tahi sängyllä, oman kokemukseni hyppimisestä. Olin joskus pienenä katsonut saunan jälkeen Superted nimistä animaatiosarjaa. Sen jälkeen asettanut pyyhkeen hartioille viitan kaltaiseksi asiaksi. Lähtenyt juoksentelemaan ympäri asuntoa ja päätynyt hyppimään vanhempien sängylle. Seuraava kuva: Tikkamäen teho-osasto. No ei nyt ihan, mutta ei ollut Rantakylän Supertedillä laskeutuminen ihan kohillaan. Laskeutuminen tapahtui nimittäin suu edellä sängyn päätyyn. Hampaathan siinä lähti ja tuli monen viikon vellikuuri, kun ei ollut hampaita millä syödä kovia materiaaleja. Jos tästä pitäisi hakea jotain positiivista, niin sain syödä aika monta viikkoa perunavelliä. Silloista herkkuruokaani. EIpä ole esikoinen juurikaan ottanut tästä varoittavasta tarinasta onkeensa. Onneksi mitään ei ole vielä tapahtunut, on vaan napsahtanut kahden minuutin jäähyjä jäähypenkillä.

Kävimme joku aika sitten ensimmäisen kerran parturissa esikoisen kanssa. Tai vaimoni kävi. Ei enää isän ja Fiskarssien taito riittänyt tekemään pojan kuontalosta siistiä. No, he olivat menneet parturiin ja sitä oli jännitetty pari päivää jo. Palkinnoksi oli luvassa jätski. Kun parturiin oli päästy ja parturintäti kysellyt toiveita hiusmallista, oli päättäväisellä äänellä sanottu:" Siniseksi." Harminpaikka vaan, että juuri sinä päivänä oli parturista loppunut sininnen väri. No, ehkä seuraavalla kerralla tai maanantaina tai viikonloppuna, kuten esikoisella on tapana sanoa. Itse olen mennyt nuorena parturiin Dolp Lundgrenin, joka näytteli  Ivan Dragoa  Rocky -elokuvasarjassa, kuvan kanssa ja sanonut päätäväisesti että tälläiset hiukset olisi saatava.

Taisi sillä kerralla olla parturitädillä huumorintaju loppunut siltä päivältä tai jotain, koska en tuollaista saanut. Nyt on hiuskuontalo siinä mallissa, että muut pelottelee suunnilleen lapsiaan minun kuvalla ja sanoovat:" Peseppä tukkasi ja harjaa sitä, tai sinullekkin tulee tuommoinen tukka." Onpa joku lapsi aikoinaan juossut karkuun huutaen:" Röllipeikko, röllipekko!" minut nähdessään.

Tämmöne turjake nykyään. Pitkä matka tultu Ivan Dragosta. Ehkä vielä jonain päivänä paluu Ivaniin. Ehkä.

Kun nyt päästiin lapsuuden trauma osastolle, niin oli pettymyksen paikka kun muilla oli aikoinaan Commondore 64 ja meille ostettiin Sharp MZ 1000. Siihen oli saatavilla kaksi kasetillista pelejä varmaan koko suomesta. Ei päässyt pelaamaan Ramboa ta International karatea, kuin lainakoneilla. Onkohan meidän lapsilla sama kohtalo sitten isompana? Muilla on hienot uusimmat Xboxit ja meillä annetaan kaapista 8Bittinen Nintendo. Leiki sillä. Heitetään vielä rukkaset perään, että laita ne käteen kun se ohjain on niin epäergonominen. Ei mene kädet ruvelle. Vaikka tosiasiassahan 8 bittinen Nintendo on hienointa maailmassa. Ainakin minun mielestä.

Soiteltiin eilen aamulla pianoa molempien poikain kanssa. Nuottien tilalla pitää olla aina jokin kirja, mistä sitten soitetaan. Nyt se oli Richard Scarryn Autokirja. Esikoinen soitti paatoksella ja lauloi itse keksimäänsä laulua joka meni näin:"Raketti vaan, raketti vaan, mennäänkö rakettiin vaan. " Nuorempi komppasi maasta käsin sen minkä ylsi. On varmaan naapureilla hauskaa kuunnella pääätöntä musisointia..

Käytiin ulkoilemassa ja taas löytyi lintujen vessa puusta. Esikoinen teki tämän havainnon, kun näki linnunpöntön ensikertaa. "Katsokaa, lintujen vessa!" Olihan se järkeenkäypää, kun oltiin kesämökillä käyty puuhuussissa, niin samannäköinen laitos se on. Mentiin tänään uimaan.Saatiin auto lainaan sitä varten ja nuorimmainen jäi hyvään hoitoon. Uimapaikka on Käpylässä. Oltiin melkein siellä, kun totesin että voihan perhana sentään, unohtu ne tärkeimmät eli uikkarit. Eikun U-käännös ja nokka kohti kotia. Uikkareitten nouto ja takasin uimapaikkaan. Ollaan julkisen liikenteen kannattajia, mutta nyt oli yksityisautoilusta kyllä apua. Kerettiin vain muutaman minuutin myöhässä uimaan. Ja oli muuten turvallinen auto!

lllan soundträkkin esittäjänä toimikoon sitten Lee Moses niminen herra. Kappaleena soikoon viimeisen adventtisunnuntain kunniaksi Time & Place. Hienoa deep soulia 70-luvun alusta. Sopii hyvin tällaisiin vesisateisiin joulukuuniltoihin. Ei ollut vieläkään Tripodien aikaa ohjelmatiedoissa, mutta ehkä ne Tripodit sieltä tulee niinkuin raketti vaan.

Pettymysten päivä

Tänään sateisen aamun uhallakin lähdimme jälleen uhmaamaan ulkomaailman pauhuja, eli menimme leikkipuistoon. Pienen taistelun jälkeen, pääsimme pyörävarastoon ja ihan ulos asti. Meillä on tapana ollut kesästä asti katsoa juna-aseman kukkaistutuslaatikosta kastematoja, niin tänäkin aamuna. Ei ollut matoja, ei.  Missä lieneet ovat, kyseli esikoinen. Yritin selittää, että ne menee talviunille tai jotain vastaavaa. Sitten kesken lausetta mielenkiinto menikin jo aikaisempi tapahtumiin. Miksi eilen, kaikki menneisyys on eilistä ja tulevaisuus huomista, siitä yhdestä pyörästä on varastettu etupyörä? Asemalla oli kesällä polkupyörä, josta oli pöllitty etupyörä. Siinä käytiin sitten taas rosvo/poliisi meiningit läpi ja mentiin yhteisymmärryksessä puistoon. Siellä oli kavareita ja päästiin leikkimään ruuanlaittoa kuralätäkköön ja työmaata hiekkalaatikoon.

Meillä on nyt suuren kiinnostuksen alla vakoojat ja rosvot. Niitä etsitään vaimoni vanhasta Sanasalapoliisit kirjasta, jossa seikkailee Komissario Substantiivi yms. Eli aika opettavaista tarinaa lähtee ja tekee hyvää isällekkin kerrata vähän suomenkieltä. Hauska huomata, että esikoisen puheeseen lipsahtaa silloin tällöin "MIE ja SIE" sanoja. Isänsä poika.

Leikkipuistossa joku kysyi, että onko esikoisella uusi takki, johon hän vastasi: "Tää on ostettu Ison Juhon liikkestä". Kaikki juontaa siihen, (että on olemassa ensinnäkin pikku-Juho, keskikokoinen-Juho ja iso-Juho) kun käytiin ostamassa isälle vintage armeijan parkatakki, Indian summer vintage storesta. Suosittelen menemään sinne. Mahtavaa palvelua ja hienoja vaatteita. Ja saattaapa kaupan bossman Juho tarjota kahveetkin ostelun lomassa, jos oikein kiltisti pyytää. Mutta siis tämän ostosreissun seurauksena, meidän kaikki vaatteet on ostettu kuulemma isolta Juholta. Ja hyvä musiikki soi siellä, joko jukeboksista tai muuten vaan läppäriltä.

http://www.indiansummerstore.com/

Aamusta esikoinen totesi, että onpa mukavaa, kun on pikkuveli. Seuraava kuva: pikkuveli oli tönäisyn johdota selällään ja huusi kurkku suorana. Mistä muuten tulee tuommonenkin vertauskuva:kurkku suorana? Joku saapi antaa selityksen siitä ja pikimmiten. Älytön on se! Kun oltiin jäähy istuttu, kysyin eikö olekkaan enää mukavaa, kun on pikkuveli. Ei ollut, koska oli mopolla ajanut juuri silloin kun toisellekkin oli sama tullut mieleen. Pienestä on kiinni tykkäämiset.

Tehtiin sitten päiväruuaksi Tofu kiusausta. Joka upposi oikeinkin hyvin nälkäisiin suihin. Ruokailumusiikkina oli Andre Nickatinan Ayo for yayo -kappale. On muuten ensimmäinen biisi Kemmurun biisin ohella, en muista mikä  biisin, jota esikoinen aikoinaan tanssi ensimmäisen kerran.

Eilen tapahtui sitten yllättävä ylösnousemus. Olin jotain säätämässä esikoisen kanssa hänen huoneessaan. Kuopuksesta ei kuulunut vähään aikaan mitää, mikä on aina huolestuttava merkki. Menin häntä etsimään. Hän oli kiivennyt keittiöjakkaraa pitkin keittiönpöydälle katselemaan mukia. En tiennyt tästä taidosta tällä tasolla ollenkaan, mutta nyt tiedän. Eipä taida olla enää kovinkaan rauhaisaa oleskelua meillä. Täytyy kutsua Pohjois-Helsingin Mustanaamiota enempi vahtimaan ikkunan taakse. Voisi otta Guranin ja Devilinkin mukaan. Kaikille riittäisi töitä.

Iltaruuan jälkeen katsoimme pikku kakkosta ja sieltä olin luvannut tulevan Topi kissa -ohjelman. Eihän se ollutkaan mikään Topii kissa , vaan joku tavan Topi. Voi sitä itkua ja hampaitten kiristystä. Sain selitellä tovin erhettäni. Olo oli kuin joskus lapsena, kun Tripodien aika -tv sarja jäi tauolle ja sen piti jatkua syksyllä. Ei jatkunut. Vieläkin toivekkaana katsoo televisio-ohjelma tietoja, joko se tänään jatkuisi.  Joka päivä koen pienen pettymyksen tunteen..

Tai vastaava tunne, kun ollaan hehkutettu Street Justice tv-sarjaa kaverin kanssa. Carl Weathers ja kauniissaja rohkeissakin Roccoa näyttellyt Bryan Genessen tähdittämä sarja tuli nauhoitettua kokonaan aikoinaan VHSlle. Tietenkin puolinopeudella, pihi mies kun on, että kasettejä säästyisi. Sitten tuli jokin mielenhäiriö ja nauhoitin kaiken päälle. Oli kuitenkin kyseessä BASFin kasetti, niin siihen on luultavasti tullut joku tosi tärkeä elokuva päälle. Olisi hauskaa katsoa sarja nyt, että onko se muistikuvien kaltainen, eli hyvä? En tiedä, saisihan sen tilattua DVD boksinakin, muttei se ole sama asia kun katsoa se VHSltä. ja vielä puolinopeudella, huonommalla kuvanlaadulla.

Olkoon sitten tämän illan soundträkkin Dre Bone niminen artisti, joka kanssa löysi tiensä vihdoin meidän levyhyllyymme. Kyseinen kappale on My saddest day EP:ltä, ei nyt meillä laisinkaan ollut lähimainkaan suruisin päivä, mutta heikolla aasinsillalla sain tuon kappaleen tähän liitettyä. Ja kappale Choke da erb. 1996 matskua Clevelandista, Ohiosta. Olipa oikeastaan hyvin huono aasinsilta,eikä liittynyt kyllä kyseinen kappale mihinkään. Mutta kova kappale kuitenkin. Kuunnelkaa tätä ja odottakaa huomista lehteä. Josko siellä olisi ohjelmatiedoissa: Tripodien aika klo 18:30-19:00.

MIssä on Satu Lappi?

Tänään oli niin sateinen päivä, ettei aamupäivällä jaksettu uhmata sään herraa.  Päätettiin pysyä sisätiloissa ja tehdä omenapiirakkaa. Sihen valmistauduttiin menemällä lähikauppaan ja ostettiin tarvikkeet. Takaisin tullessa oli jo kova hinku päästä leipomaan. Eihän siinä hirveitä vaadittu valmistaikinan kanssa, mutta kovasti Peukku -hahmon kuvittamalla veitsellä omenanpalasia pilkottiin yhdessä tuumin, joita ladottii sitten taikinan päälle. Kanelit ja sokerit vielä messiin ja välillä tietenkin valmisteen maistelua joka vaiheessa ja uuniin. Hyvää oli kuulemma jo raakanakin.

Piirakan ollessa uunissa leikittiin autoilla ja kuunneltiin musiikkia. Tällä kertaa soittimessa oli Jimmy Astro niminen kaveri.

Kuunneltii Jimmyä ja uunissa omenapiiras paistui hyvää vauhtia. Malttamattomana uuninluukun takana käytiin kurkkimassa koko ajan ja kun h-hetki koitti ja piirakka oli valmis, oli minun ilmoitettava esikoiselle suru uutinen. Piirakkaa ei syötäisi ennen kuin ollaan syöty makaroonilaatikkoa. Eli enklanniksi "macaroni box", kuten The DJ K2 on asialle englanninkielisen muunnoksen kehittänyt. Hieno on tuo sana. Sitä pitäisi aina ulkomaisille vieraille sanoa ja viedä sitä eteenpäin vaikka suomen kansallisruokana. Terveisiä Kimmolle, hieno mies!

Kun macaroni box oli syöty päästiin itse asiaan. Omenapiiraan kimppuun. Oli ilmeisesti sen verran juhlatapaus, koska esikoinen meni Matin paikalle syömään, oikein ilmoitti vielä asiasta. Kysyin missä Matti on ja matkoilla oli kuulema.  Siihen sitten auttoi, että hän nousi seisomaan tuolille, joka oli nyt sitten hissi, ja meni sillä alas ja heitti Matille kanssa omenapiirakkaa. Onneksi ei kirjaimellisesti.

Siinä sitten tuli mieleen poikien päiväunien aikana, katseltuani muutamaa VHS kasettia, että missähän on nauhoittamani dokumentti Satu Lapista nimeltään Blondirundi. Se on mahtavaa tavaraa kaikinpuolin, vaikei siinä mitään tapahdukkaan. Pitäisi kaivaa esille se ja sen varjolla järjestää sitten vaikka miesteniltamat. Ja pelata ehkä samalla 8 bittistä Nintendoa. Kuunnella musiikkia puolen minuutin pätkissä, kun aina tulisi joku uusi biisi mieleen, mikä olisi kaikkien kuultava. Ja syödä macaroni boxia oluen kera. Aijai.

                            Anteeksi Satu, jos luet tätä, kun syylistyin nyt sosiaalipornoon.

Nyt kun uudet puhelimet on koko ajan suurempia, niin tulipahan sellainenkin mieleen,että tuleeko niistä yhtä isoja kuin minun ensimmäinen kännykkä?

Muistan, kun sen sain ja asuin Hyvinkäällä, niin sen piti olla television päällä tietyssä asennossa tai siinä ei ollut kenttää ollenkaan. Saattoi mennä useita päiviä, ettei kukaan soitellu. Ja sitten huomasi, että puhelin olikin siirtynyt 1cm vasemmalle ja kenttä hävisi samantein. Toisaalta, jos asuu Hyvinkäällä, ei kait silloin kukaan siulle soittelekkaan. Olin myös eräänä iltana vastassa kaveriani juna-asemalla. "Kännykkä" maihinnousutakin etutaskussa, hienosti piilossa. Ei näkynyt kuin 20 cm puhelimesta. Odotin junaa, jossa hänen piti saapua. Ei näkynyt kaveria. Ei kuulunut soittoa. Asemalla ei ollut kenttää, että olisi voinut soittaa hänelle. Eipä sitten nähty ja kuulin hänestä viikon päästä vasta. En tosin muista syytä tulon peruuntumiseen. Ehkä macaroni box oli uunissa, tiedä häntä.

      
  Vuoden 2011 uusintaotos, sama puhelin ja taitaapa olla sama takkikin.

Huomenna olisi sitten muskarin tonttujuhla, jonne mennään esiintymään ja syömään kaikkia herkkuja, joita on nyyttikestit meiningillä tuotu. Meidän perhe vie Ruis-sipsejä, valkosipulilla maustettuja. Kannatta maistaa, josset ole vielä testannut. Ja muistathan laittaa heijastimen päälle näin ilta-aikaan, niin et jää auton tai hirven alle. Meillä ollaan Mustanaamion suojelluksessa, muttei mustiskaan kerkeä kuin Pohjois - Helsinkiä vahtimaan. On meillä välillä sellanen meno päällä.

Toimikoon tämän illan soundträkkinä sitten vaikkapa: Antonius Rex ja kappale Soul Satan. Tämä Italian ihme, progeukkeli, toimi bändissä nimeltä Jacula. Tehnyt myös soololevyjä. Aloitti levyttämisen 60-luvun lopussa ja nyt olemme saaneet nauttia hänen ja heidän tuotoksistaan uusintajulkaisujen muodossa. Alkuperäiset vinyylipainokset olivat lukumäärältään pieniä, joten olet onnekas jos sellaisen omistat. Musiikkityyli on ilmeisimmin sitten okkultista progressiivista musiikkia. En tiijä, kun italiaa en ymmärrä.

Kolme mestaria

Pitäisi imuroida ulkonta tulleet suurimmat kivet, hiekat ja metsäneläimet. Paikalle oli kutsuttava kolme mestaria: Imurimestari, mattopiiskamestari,  harja- ja rikkasihvilämestari. Pitää huutaa, että kuka haluaa olla harjamestari jne. Sitten jaetaan työvälineet ja aletaan hommin. Itse toimin itseoikeutettuna imurimestarina, välillä tosin loput mestarit tappelee, kumpi saa olla kyydissä. Muuten tällä meiningillä saa kyllä molemmat pojat aika helpolla vähän siistimään kämppää ja itse imuroitua kaikessa rauhassa. Voisi melkein laittaa NiksiPirkkaan tämän niksin, sukkahaousut päähän vaan ja imuroimaan.

Onkohan pojilla tästä leikistä yhtä innostunut olo, kuin itsellä kultaisella 1990-luvulla, kun onnistui saamaan jonkin legendaarisen Kung fu  -VHS:n kokoelmiinsa? Silloin jokaisella Helsingin reissulla piti vierailla Malmilla olevassa videovuokraamossa. Sieltä löytyi vanhoja suomi originaali (FIX) VHSiä,  joita sitten serkun luona yötämyöten kopioitiin kahdella videonauhureilla. Oli Shogun Assassinia ja muita harvinaisuuksia, joita ei ole tullut paljon enää vuosiin vastaan. Sieltä löytyi myös Marlowe ja pikkusisko. Siinä Bruce Lee tekee pienen cameo roolin. Juuri tämän roolin takia tämä filmi oli saatava. Oli ne hienoja aikoja.

Oltiin vauvauinnissa ja siellä on hauska kuunnella jääkiekkoisien keskusteluja poikiensa treeneistä ja muista. Mutta on myös surullista huomata, miten tosissaan laji otetaan jo noin nuorena, kun pojat taitaa olla vasta 4-vuotiaita. Meillä aloteltiin pojan omasta alotteesta skeittausta männä kesänä. Potkittiin molemmat laudan päällä eteenpäin ja välillä laskettiin pyllyllään mäkeä. Sitten käytiin välillä ajelemassa kolmipyöräisellä ja kaivelemassa kuoppia hiekkalaatikolla ja sitten taas skeitattiin. Toivottavasti into pysyisi vielä vanhemmallakin iällä. Ainakin kaikella voi skeitata, kuten legoalustalla ja kengällä yms. Sen on esikoinen osoittanut mulle. Hieno laji ja hienoja ihmisiä sen ympärillä. Kuten Happy Hour Skateboardsin legendaarinen lause kuuluu: " Look son, this ain´t no ice hockey this is a life time deal". Kyseinen lausahdus dekin pohjassa oikealla.

Kuuneltiin sitten joku päivä musiikkia, joita on ollut vanhoissa skeittifilmeissä ja olin unohtanut tämän hienon kappaleen jonka esittää D.I. ja kappale on Johnny´s got a problem. Sitä sitten taas tanssittiin tanner tömisten ja päät heiluen. Eikö ne osaa tänä päivänä enää mitään hyvää tehä? Kyseine kappalehan oli Olari underground Filmsin tekemässä Trippi elokuvassa. Kannatta tsekata vaikkapa Vimeosta se. Suosittelen.

Nuorimmainen on selvästi enempi näihin rokimpiin musiikkityyleihin kallellaan. Kaivoin hyllystä Sonic Youthin Dirty albumin ja heti 100% kappaleen alkaessa alkoi pää tehdä nyökkimisliikettä. Hyvältähän se kuulosti omaankin korvaankin pitkästä aikaa. Pitäsisi luultavasti ruveta järjestelmällisesti käymään levyhyllyä läpi ja kuunnella kaikki klassikot taas kertaalleen. Niinkuin Body countin Body count LP. 100% on kanssa hieno video, jossa skeitataan Jason Leen toimesta. On se hyvä. Jason Lee siis. Muttei niin hyvä kun Matt Hensley.

Tänään molemmat pojat lähtivät askartelemaan joulukortteja. Olin juuri kertonut, että jään kuuntelemaan Eevil Stöön joululauluja kotiin. Ja ettei niitä voida vielä kuunnella yhdessä, vaan vasta useamman vuoden päästä. Esikoinen rupesikin rallataamaan : " Eevil Stöön joululauluja, Eevil Stöön joululauluja, Eevil Stöön joululauluja." itse keksimällä nuotilla. Se toimikoon sitten tämän maanantain soundträkkinä.

Eli KC/MD MAFIAN - GANGSTATONTTU. 

Pultappa

Kuuntelimme monena iltana vessasta kuuluvaa ääntä: "Pultappa."  esikoisemme kurlatessa ja sylkiessä vettä pois:" Pultappa." Välillä vettä lisättiin mukiin ja taas kuului :" Pultappa." Tiedusteltuamme asiaa, se kuulemma kuului tehdä niin ja sylkiessä pitää kyseinen äänähdys tehdä. Ettäs nyt tiedätte tekin sitten. Yritin googlata kyseistä sanaa tarkoittaako se jotain vai onko se avaruusolioiden, tai pönttömiesten kuten meillä sanotaan, sanoma, muttei löytynyt mitään. Ehkä se selviää tulevaisuudessa?

Kaverini kävi eräänä päivänä kahvilla, vaikkei juonutkaan kahvia vaan teetä, ja opetti sitten paperilennokkien rakentamista. Minkä takia aina sanotaan, että kahvilla, jos puolet vieraista juo teetä. Enpä tiedä sitä. Kuitenkin rakennettiin sitten kaksinkappalein oikein. Yksi suihkari ja toinen tavallinen lennokki. Kaivoimme esille suojalasiksi kirpputorilöytönä tehdyt lasit.

Laseina toimi, ,Kim Jong Il:inkin käyttämät merkkilasit  jotka on suunnitellut Courreges. Tämä futuristinen suunnittelija teki Space Age - collectionin, 1964 jossa näitä hienoja lasejakin käytettiin. Aika erikoislasit, mutta toimivat hyvin tässä tarkoituksessa. Keltään ei puhjennut silmät. Tosin ei muilla noita päässä ollukaan kuin esikoisella..

Eräänä päivänä kuopuksemme sai uuden lempinimen esikoisen toimesta. Herra Pyllynen. En tiedä tämänkään nimen tarkempaa syntyhistoriaa, mutta kun nuorin pyllyili lattialla, esikoinen heitteli legoja laatikkoon sohvalta ja ennen joka heittoa sanoi : " Väistä Herra Pyllynen."  Semmosta. Herra Pyllynen tekikin sitten ensimmäiset isot tarpeensa pottuun. Ei tullut vielä Peseväinen tai Pyyhkiväinen huutoa. Peseväinen on nykyään jo melkein viides perheenjäsen, senverran usein sitä huudetaan. Alla esikoisen ensimmäinen tekele. Kuvaa ei ole käsitelty millään lailla. Melkoinen yhdennäköisyys Super Marion Toadiin, jos olisi toisin päin..

Illan tanssit tanssitaan Freaky Fredin kappaleen Play it right tahtiin. Vihdoinkin levyhyllyn täytteeksi saatu mainio  debyytti studiolevy Fairfieldistä tulevalta Freaky  Frediltä. Pörinää ja vinkunaa riittää ja tältä levyltä, koska onhan se tehty räpin kulta-aikaan, eli 1994. Nauttikaa ja pyytäkää Pyyhkiväistä apuun, jossei onnistu omin päin.