Christine -tappaja auton pikkuserkun pojan paluu

Serkkuni vaimo kävi viime viikolla meillä kylässä ja olimme sattumalta tilanneet kiinalaista ruokaa. Söimme sitten kaikki yhdessä tuumin ja vieläpä laskiaispullat jälkiruuaksi. Serkkuni vaimo oli parin viikon päästä synnyttämässä ja vatsa oli aikasta kookkaan kokoinen. Esikoisemme epäili, että vatsa on niin iso, koska hän söi niin paljon. Kun viikkoa myöhemmin vauva syntyi ja kerroin tästä esikoiselle, hän totesi:
" Oli varmaan syönyt kiinalaista ruokaa niin paljon, että vauvan oli pakko syntyä."

Meillä on taas syntynyt sattuman oikusta erilaisia hahmoja meidän perheeseemme. Yksi on Pupumies, joka on sellainen hahmo, että siinä pitää laittaa sukkahousut päähän ja olla muuten alasti. Sitten juoksennella ympäri kämppää ja huutaa olevansa Pupumies. Ei, minä en ole sitä esittäny kotona. Se on esikoisemme keksintö ja pitäköön hän hahmonsa yksinoikeudella vaan. Minä olen sen sijaan kuulemma Mustekalamies. Hiukseni ovat kuulema kuin lonkerot. Mustekalamiehen tehtäviin ei kuulu muuta, kuin juoksennella ympäriinsä päätään heilutellen, että lonkerot viuhuu vaan. Vaatteet päällä.

Eilen kävimme viettämässä kulttuuripäivää miestenvuorolla. Ollaan käyty miestenvuorolla lenkkisaunassa ja tästä miestenvuoro käsite sitten.  Kävimme katsomassa Anssi 8000 näyttelyn Amos Anderssonin museossa. Siellä pojat viihtyivät hyvin. Toinen kantorepussa ja toinen vapaana. Hyvin meni kulttuurikeikka. Yhdesti vaan vanhemmalla petti tasapaino ja Anssin hieno Rekkateos meinasi saada kyytiä. Onneksi kaatuminen meni hiukan ohi teoksesta. Olisi tullut luultavasti kallis reissu siitä.

Kotona sitten meillä oli omaa taidenayttelyä. Ensin piti taiteilijalle keksiä puku, hiukan ninja tyylinen, koska oli ollu ninjoja myös näyttelyssä. Liian pieni nijahuppu löytyi äkkiseltään vaan ja paperilennokki suojalasit olivat taas kehissä.

Sitten itse taideteoksen kuvaamiseen. Siinä piti olla ehdottomasti kasa kuulema, koska rautatieasemallakin oli sellainen taideteos. Joten kasan hän rakensi  ja sitten kuvaamaan.

Populaarikulttuurin hahmoja, eli aivan kuin Anssillakin. Kelju K. Kojotti ja Maantiekiitäjä rokotiilin päällä lepäilemässä. Ei näitä näytetä filmeissä ollenkaan. Ainahan ne ajaa vaan toisiaan takaa, vaikka ovat näköjään todellisuudessa kavereita.

Oltiin myös puhuttu, että käydään samalla reissulla äänestämässä. Ja että pitäisi äänestää numero 2. Siihen esikoinen totesi, että jos hän äänestäisi, niin hän äänestäisi Pikku Kakkosta.

Pari päivää sitten sain vaimoltani tekstiviestin töissä ollessani, joka toi kauhu-uutisen. Siinä luki: "Nimipäivä auto on löytynyt."  Sydän hyppäsi kurkkuun ja ryhdyin muistelemaan aikoja, jollain nimipäivä auto oli osa arkeamme. Kun auto saapui kotiimme, emme tienneet sen pahoista voimista. Se naytti aivan tavalliselta Golf kärry autolta. Sitten yhtenä hetkenä se päästi ilmoille h##vetillisen laulun. Laulu kesti useita kymmeniä sekuntejä. Se ei ollut mitään seireenien laulua tosiaankaan. Kun esikoisemme oli löytänyt siitä tämän napin, mitä painamalla laulu tuli ihmisten ilmoille, ei sen soittamiselle näkynyt loppua. Eräänä iltana, kun hän oli mennyt nukkumaan, Auto mystillisesti hävisi kaapin perukoille. Aamulla sitä ihmeteltiin ja tasaisin väliajoin se muistui mieleen. Mutta mistään sitä ei löytynyt. Kunnes pari päivää sitten se tapahtui ja auto löytyi. Se oli kuin Bloodsportin suomalainen videoversio, josta on leikattu kaikki parhaat palat pois. Yhtä hirvittävä kokemus oli se nähdä nuorena ja kuulla jälleen tuo auton karmaiseva laulu. Millainen ihminen sen on keksinyt. Ei ole tästä maailmasta hän. Patterit tietysti vois ottaa poi,s jos sais aikaseks. Ehkä 10 kukauden päästä.

Laulun sanat menee kutakuinkin näin:" Boink boink törötörö töö boink boink." Harmittelutr huonosta äänenlaadusta. Esikoisemme keksi, että autossahan on samanlaiset vilkkuvalot edessä, kuin taidenäyttelyn parissa autossa. Melkein on Golf kärry kuin KITT. Hyvin oli kyllä siinä mielessä yhdistetty asiayhteys. On vaan kyllä lähempän tuo vekotin Chritine tappaja autoa, kuin KITTiä. Ei voi muuta todeta.

Taustalla oleva Knight Rider -peli on muuten harvinaisen tylsä. Mutta kannen takiahan se onkin ostettu. Pari kertaa sitä ollaan pelattu ja se on tosi nopea peli, eikä siinä tarvitse nopan osoittaa koskaan tasalukuja, päästäksesi johonkin kohtaa. Voi pysähtyä ja liikkua miten haluaa. Pelikehittelyn huippua on se.

Aamulla käytiin kirjastossa kävelemässä ja ihmeteltiin, kun tienvarsilla oli niin paljon koirankakka. Esikoinen totesi siihen: "Pitäisi olla Kakkamies. Se keräisi kaikkien teiden varret puhtaiksi." Totesin siihen, että näin pitäisi olla. Ja jokaisen keltaisen lumen kohdalla piti pysähtyä ja sanoa:" Mikä olet?" vakavalla naamalla. Voitte vaan kuvitella, että matka kesti jonkin aikaa.. Muistathan vanhan Mustanaamion viisauden: "Älä syö keltaista lunta, mustanaamiokaan ei syö."

Tullessamme ulkonta, esikoinen kysyi mikä on Teräsmiehen oikea nimi? Minulla oli sattumalta Teräsmies t-paita päällä.  Kerroin oikean nimen ja millaisia supervoimia hänellä on. Sitten keskusteltiin, miksei minulla ollut mitään supervoimia ja jos hänellä olisi, niin se olisi sellainen jolla voisi lentää puuhun. Varmasti tarpeellinen voima sekin.

Hyvä päivä on ollut tähän asti, joten olkoon soundträkkinä Ice Cuben It was a good day -kappale. Näitäkin kaikenmaailman höpinöitä on tilastojen mukaan luttu 600 kertaa. Mukavaa, että jotain  kiinnostaa tällainenkin. En tunnusta itse käyväni koko ajan näitä klikkailemassa ja kaunistelemassa tilastoja. En tunnusta.

Seepra Jeesus ja rastafarilainen nakkianimaatio

Kuten edellisessä kirjoitelmassa kerroin, esikoisemme halusi ostaa keksin leikkikenttäkeverinsa äidille. Kun  keksi oli toimitettu hänelle, totesi hän seuraavana aamuna oikein huokaisten: "Mä olen niin onnellinen!" kysyin, että mistä noin onnellinen on? Johon hän vastasi:" No kun hän sai antaa syntymäpäivälahjaksi keksin ja keksin saaja on varmasti onnellinen kanssa." Pienestä on onnellisuus välillä kiinni. Ei tarvitse aina kurkotella kuuta taivaalta.

Aloitimme aamupäiväkerhon viime viikolla. Se oli jännittävä hetki. Itse laitoin evääksi esikoiselle aika satsin eväitä, josta kerhon vetäjä sanoi pois hakiessani poikaa, että seuraavalla kerralla riittää varmaan vähempikin. Kerhohan kestää jopa 2 tuntia, pitäähän miehellä ruokaa olla mukana, että jaksaa askarrella ja touhuta. Kerho on seurakunnan järjestämä ja siellä oltiin kerrottu ilmeisimmin jotain tarinaa, jossa oli ainakin seepra ja Jeesus. En tiedä mikä tarina oli kyseessä, mutta kun tulimme kerhosta, poikanen leikki lattialla leikkiseepralla ja autolla ja totesi yhtäkkiä: " Jeesus on kuin seepra. " Piti ihan kysyä taas että mitäkä?  "Niin, Jeesus on kuin seepra." Tarkempaa selitystä tähän ei tullut. Olen ilmeisesti nukkunut jonkun uskonnontunnin jollain luokalla, en itse muista tälläistä ollenkaan. Sen kyllä muistan, että yläasteella uskonnon opettaja muistutti Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsihahmoa ja teimme myös uskonnontunnille, jolla käsiteltiin eri uskontoja, nakkianimaation rastafarilaisuudesta. Siinä nakkirastaukot kertoivat rastafarilaiseeden historiasta ja majoinaan heillä oli maitotölkit. Lopussa tuli paha mattoveitsi joka pilkkoi kaikki. Niistä taidettiin tehdä vielä kuvausten päätteeksi nakkipitsaa. Nakkipitsa, tuo aikamme aliarvostetuin herkku. Harmi, ettei kyseinen mestariteos ole enää tallella. Kiasma tavaraa olisi se ollut, epäilemättä. Kerhopäivänä oli koko yön satanut lunta ja sitä tuli myös koko kerhon ajan. Kun puskimme kotiin kerhosta tuplarattailla keskellä lumikinoksia, koska eihä teitä ollut aurattu, oli olo kuin Rocky 4:n treenijaksossa. Sylvesteri juoksentelee hangessa tukki olkapäällä. Ei ollut tukkia mulla. Oli vain huonosti liikkuvat rattaat ja hirvee hiki. Joensuulainen versio siis Rockystä.

Yksi aamu oltiin aamupalalla esikoisen kanssa ja jonkin ajan  päästä kuopuskin heräsi ja liittyi seuraamme. Esikoinen siihen totesi: "Huomenta karvaturri." Tätä karvaturria on sitten käytetty hänen toimestaan monesti tämän jälkeen. Tiedä sitten mistä se on tullut. Samana päivänä hän totesi myös: "Isi, mulla on huono olo." Kysyin, mistäkähän se on tullut? Siihen tuli vastaus epäröimättä: " Oon haistellut niin paljon kaikkee tänään, kuten kukkia ja  muita tarvikkeita." Semmosta. Ja kun illalla piti mennä hänen vielä istunnolle vesaan, jolla yleensä vaan pitkitetään sitä tosiasiaa, ettei tarvitsisi mennä nukkumaan, menin jonkun ajan päästä hoputtamaan häntä. Sanoin että on puoliminuuttia aikaa hoitaa asia. Kun aika oli kulunut, totesi hän noustessaan pytyltä: " Ei tullut nyt illalla, ehkä se kakka tulee sitten ens jouluna." Totesin siihen: "Kannattaa kokeilla huomenna uudestaam, on aika pitkä aika siihen ens jouluun nimittäin."

Katselimme joku ilta telkkaria ja tuli joku hilseshamppoo mainos, jossa oli jääkiekkoilijoita tms. Esikoinen siihen totesi, että vaihdetaan kanavaa tuo on ihan tyhmää tuommonen isojen Pikku Kakkonen. Katottasko sen sijaan pienten Pikku Kakkosta. Hyvällä polulla ollaan, jos ei tarvii isompana hikoilla kentällä jäkistä pelaten ja olla hirveissä suorituspaineissa, jotta saako sitä jatkaa ensi vuonnakin vai tippuuko johonkin farmarisarjaan, jossei taidot riitä. Voi vaikka jatkaa kesällä alkanutta skeittaus harrastusta ja tehdä  sitä omaksi ilokseen. Mihinkään ei tietenkään pakoteta, jos kiekko kiinnostaa, ni sitä on sitten kokeiltava ja pelattava niin pitkään kun se hauskaa on.

On nykynuorisossakin jotain toivoa huomattavissa. Kuuntelin tänään bussia odotellessani töistä lähdettyäni, kun kolme 7 luokkalaista poikaa jutteli siitä, miten salibändyn pelaaminen on koulussa tyhmää. Siitä syystä, että siellä on niitä suorittajia, jotka pelaavat sitä verenmaku suussa. Se ei ole enää hauskaa. Samaa mieltä olen tuosta. Pojat näyttivät vielä ihan normijätkiltä. Ja yhtenä päivänä, aikana ennenkuin lähi Alepaan tuli sähköovet, menimme sinne poikien kanssa. Kaupan edessä oli sama perusjoukko nuoria sällejä, jotka sylkivät kuin viimeistä päivää olisi maailmassa vietetty ja polttivat tupakkia. Lähestyin ovea, kun kaikki hiljeni ja yksi nuorisolaisista meni ovelle ja aukaisi sen! Ja tekipä vielä saman pois tullessani. Jo on aikoihin eletty. Yllätti kyllä täysin. Oiskohan ollut samoja poikia, joita ollaan pysäytelty leikkikentän teiltä mopolla ajelemasta muiden äitien kanssa? Tullut sen myötä ripaus katu-uskottavuutta meille rataskansalle. En tiedä, mutta vaikutuksen teki se nuori sälli. Eipä vissiin.

Illan soundträkkinä olkoon siis katu-uskottavimman  tanssin sisältävä klassikko video. Kyseessä on G-style ja kappale on Gangsta. Taidan seuraavan kerran heittää tanssiksi, kun joku nuorison edustaja avaa ovia mulle. Vaikka gangstathan ei tanssi..

Laitetaan nyt vielä sitten kaupan päälle Ice-T:n G-style kanssa ja odotellaan, millon näkisimme Koiramiehen seikkailuja muualla blogien ihmeellisesssä maailmassa? Ja videosta on tietenkin kyseessä huonotasoinen VHS rippaus. Aijai, ja parempi versio on tämä, kuin LP versio. Se on selvä kun pläkki.

Mission Impossible

Miten on mahdollista saada ulkoiluvaatteet lähes 3 -vuotiaan pojan päälle? Ei onnistu varmaan Jim Pheplspiltäkään se homma. Ei varmasti onnistus. Toissa aamuna oli taas semmonen show päällä ennen ulos lähtöä että. Ei saanut auttaa pukemisessa, sittten piti auttaa vaikkei saanutkaan auttaa. Olo oli kun Johanna Tukiaisen avioliitossa. Nuorempi huutaa eteisessä toppavaatteet päällä täyttä huutoa kuumissaan ja itelläni hirvittävä PEHI (pershiki) päällä toppahousut jalassa. Sitten ulos päästiin jollain kumman syyllä loppujenlopuksi. Iltapäivällä sama homma uusintana. Olo oli  kuin kesällä televisiota katsoessa, eikä muuta ohjelmaa tule kun Salatut elämät vuodelta 1990. Sitten keksin sen. Ryhdytään leikkimään palomiehiä ja kaikki puettavat vaatteet olivat tulen -ja luotien kestäviä. Johan alkoi tapahtua. Ensimmäistä kertaa varmaan koko 2,8 vuoden iässä, kaikki vaatteet meni päälle. Toimi myös seuraavana päivänä. Olo oli kuin hehkulampun keksijällä.

Syömisen jälkeen tuli mieleen vähän piirrellä ja askarrella. Hyvä niin, luovuuteen pitää kannustaa. Ensin esikoinen piirsi käteen ankkurin, koska aiempi kesällä laivalla käteen maalattu ankkuri oli kuulema jäänyt tukholmaan ystäviemme viemäriin. Siis huuhtoutunut  sinne. Taas saivat ruotsalaiset meidän disainia. Perhana. Ihan itse piirtämä ankuri toisella kädellä kieli ja keskellä suuta.

Kun ihan ruotsissa asti käytiin ja ankkuri tatuointeja hankittiin ja nähtiin maailmaa, voi sitä fiilistellä vaikkapa Jack meatbeat & underground societyn tahtiin ja See the World -kappaleella.

Kun tämä operaatio oli suoritettu, keksimme että nyt pitää rakentaa kypärä. Siihen on hyvin yksinkertainen resepti olemassa:

- Tilaa ulkomailta tai suomesta paljon vinyylilevyjä
- tilaa mielellään vielä hyvää musiikkia
- tilaa mieluusti isällä vielä näitä levyjä
- säästä levyjen lähetykseen käytettävät laatikot
- leikkaa niihin lipa ja silmäaukko
- leikkaa vähän päältä pahvia pois, niin ei kiristä liikaa

Tästä oli myös hienompi versio, jossa käytettiin omaa liimaa ja foliota, mutta kuva näytti siltä kuin lapsella olisi hiukan epämukava olo.. Aika tukala kypärä olikin, itse testasin sen tietysti ennen esikoisen päähän asettelua. Mutta levyjä kannattaa tilata ihan tuotekehittelyyn käytettävällä tekosyyllä!

Kuopus ruuvasi eräänä päivänä leikkiruuvimeisselillä korvaansa. Kysyin esikoiselta, että voikos noin mennä tekemään? Siihen hän sanoi, että kaikkea älytöntä voi korjata, kuten kuuloa. Sitten hän olikin jo laittamassa kuopusta pesukoneeseen pyörimään, kun hän oli sinne mennyt päätänsä työntämään. Eikun luukkua kiinni vaan. Nykyään joutuu kyllä pesukoneen rummun tarkistamaan, koska sinne on yleensä ajautunut kaikennäköistä tavaraa, ennenkun ryhtyy pyykkiä pesemään.

Nyt jo huomaa esikoisesta, miten hän ottaa naiset huomioon. Nuorena se vitsa on väännettävä. Leikkikenttä kaverin äidillä oli ollu synttärit edellisenä päivänä ja esikoinen totesi seuraavana aamuna: " Miksi meitä ei kutsuttu sinne ja miksei meillä ollut lahjaa." Sanoin etten tiennyt synttäreistä ja eikä aikuisille aina ostetakkaan mitään. Tämä kaiveli senverran sitten, että hän sanoi: " Meidän täytyy mennä ostamaan hänelle lahja lähi leipomosta ja antaa sitten leikkikentällä." Niinpä kävimme ostamassa sitten pikkuleivän.

Tulipahan mieleen Hard 2 Obtainin klassikko biisi jostain hämäristä aasinsilloista. Hyvä on se ja mulle voip tarjota kuvakanellista LP:tä. Kun ei oo kun geneerisillä kansilla oleva promoversio hyllyssä. Tarjoa sitä  mulle, niin saat kypärä tarpeet sulle.

Vaimo oli menossa esikoisen kanssa naisten lenkkisaunaan yhtenä iltana. Keskustelua edelsi kaikennäköistä, mutta se päättyi tähän:
esikoinen: " Äiti, onku sulla pylly?"
Vaimoni: " On tottakai."
Esikoinen: " Näytä"
Vaimoni: "Hienot rouvat ja herrasmiehet eivät  pyllistele, varsinkaan julkisissa tiloissa."
Esikoinen nostaa kylpytakin helman ja pyllistää.
"Tässä on mun pylly, kato."

Oppi meni melkein perille.

Soundträkkinä voikin sitten olla vaikkapa Sir Mix A Lotin Baby got back -kappale. Ihan vaan takapuolista puhumisen kunniaksi.

Miestenmies

Oltiin eräänä tuulisena päivänä leikkipuistossa, jossa ei ollut kyllä lainkaan tungosta. Itsekkin meinattiin kääntyä jo puolessavälissä matkaa takaisin kotiin, tuuli nimittäin niin kovaa, että meinasi naama tippua matkan varrelle. Puistossa oli kuitenkin yksi leikkikaveri jonka kanssa leikkiin ryhdyttiin. Ensin tosin esikoinen istui varmaan vartin pulkassa leikkiauto kädessään, jota hänen kaverinsa halusi katsoa. Siihen ei tietenkään suostuttu suostutteluista huolimatta. Vihdoin sitten jokin muu leikki vei voiton ja pulkastakin suostuttiin nousemaan ylös. Tämä leikki oli juoksua leikkikentän ympäri. Kun hänen kaverinsa oli jo juoksemassa puolessa välissä kenttää, totesi esikoinen että pitäisi olla juoksumatto, niin ei tarvitsisi juosta. Piti ihan kysyä että mitä? Meillä ei ole siis tosiaankaan juoksumattoa, emmekä katsele mitään juoksumattojen mainosvideoita. Katsomme vain vanhoja Chuck Norris -  Total Gym 1000  ostosTV videoita. Niinkuin tosimiehet katsovat, tottakai.

Puin eräänä päivänä kuopukselle sukkia jalkaan, kun hän vetäisi toisen sukan jalastaan pois ja rupesi laittamaan varpaitaan suuhun. Tämän jälkeen hän otti varpaat suusta ja hörähti nauramaan. Tämä toistui useaan otteeseen. Pienestä on pienen ihmisen huvit kiinni. Tuli ihan omat ylioppilaskirjoitukset mieleen toiminnasta. En syönyt varpaitani, vaan monesti kun lukeminen piti aloittaa, tuli jotain hyvinkin tärkeää mieleen. Kuten esimerkiksi katsoa MusicTVltä Beavis & Butthead maratoonia. Samanlainen naurahdus oli kuopuksella ja fläshbkit tuli. Ei voi mittään. Tai se, miten selittää, kun vaimoni vieraili ensimmäistä kertaa vanhempieni luona ja saunan pukuhuoneessa oli laatikko, jossa oli jotain sälää. Laatikon kyljessä lukee: Mikon sukkahousut ja sukat. Että sellasta. Tuo nyt ei liittynyt ollenkaan edelliseen mitenkään, tuli vaan mieleen ja jakaa ajattelin sen teidän kanssanne. Ehkä alatte ymmärtämään tätä ajatuksen juosua.

Edellis aamu alkoi taas hyvin. Aaveet eivät olleet puhuneet viimekään yönä. Aamupalan jälkeen esikoinen meni vessaan. Pissalla ollessaan, kuuluu monologi, jossa hän toteaa: "Eiväthän naiset voi käydä vessassa ollenkaan. Miten ne seisoa voivat pytyllä?" Ne varmaan käyttää jotenkin käsisuihkua hyväkseen." Vessasta kuuluu aina hauskoja monologeja. Eräänä kertana hän oli siellä leikkipuhelimen kanssa. Puhelimesta voi valita aakkosajan, numeroajan tai musiikkiajan. Eli puhelin sanoo:" On aakkosaika." tai on numeroaika ja sitten voi painaa aakkosta tai numeroa jne. No, hän oli vessassa ja painoi nappia ja kuului:" On aakkosaika." Tähän esikoinen vastaa: " Ei oo." Painaa taas nappia:"On aakkosaika." "Eikä oo." tätä jatkuu tovi. Hassun kuuloista oli se kieltämättä.

Yksi päivä meille  sattui pieni haaveri esikoisen jalkaan leikkiessämme sisällä. Laastaria ei tarvittu, koska hänellä oli heti parempi parantumis ehdotus. Tietenkin laittaa puristin jalkaan. No tottakai. Miksei minulla tullut tuota mieleen? Selvästi pohjois-karjalaista verta virtaa siellä. Eihän pojat itke, puristinta ja rälläkkää kehiin vaan, niin kaikki parantuu. Miestenmies.

Käytiin myös keskustelua, että mistä kuumeen nouseminen johtuu. Hänen serkullaan oli ollut useita päiviä kuume. Siihenkin löytyi looginen vastaus: " Hän on varmaan leikkinyt niin valtavasti, että on siitä noussut kuume." Todettiin tämä väite sitten todeksi ja jatkettiin leikkiä. Tiedätte tekin nyt, ettei tarvitse välttämättä lähteä lääkäriin.  Pitää vaan taukoa leikistä. On melkein yhtä hyvä diagnoosi kuin valelääkäreillä. Eiköstä vaan.

Tänään hän kävi ensimmäistä kertaa elokuvissa kummitätinsä ja serkkutytön kanssa. Se oli selvästi suuri tapahtuma, kun siellä oli niin iso telkkarikin. Oli syöty lakritsaa, sipsejä, eväitä ja mehua juotu. Kuulema. Myyrä oli elokuvana, joka on edelleen hänen suosikki hahmonsa. Voi kuvitella miten iso tapahtuma se elokuvateatterissa käynti on ollut. Väsymys oli aika valtava, kun kotiin pääsi hän. Jännitystä ollut selvästi ilmassa. Kiitokset kokemuksen tuottajille! Oma ensimmäinen elokuvateatterikokemus oli, kun menimme yllättäen siskoni ja isäni kanssa katsomaan E.T.:tä.Muistan, ettei meillä ainakaan ollut noin runsaita eväitä. Taisi olla vain 2 kappaletta Julia karkkeja mieheen. Mutta se kyllä riitti aivan mainiosti. Olihan se kuitenkin E.T.

Yllä, joskus Turun kirpputorilta löytynyt E.T. tarjotin. Aika pähee.

Muistan sen ajan, kun ei ollut täysi-ikäinen ja yritettiin Joensuussa katsomaan Rambo 3:sta. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Kokeiltiin moneen kertaan ovea, josko sisään päästäisiin. Muutaman kerran kokeiltuamme tulee vahtimestari katsomaan, ketä sankareita oven takana on. Kysyimme, että moneltako  sisään pääsisi? Vahtimestari toteaa:" Puolentunnin päästä ovet avataan, muttei teille. Menkää kasvamaan kotiin muutamaksi vuodeksi." Olipa se pettymyksen paikka, eipä vissiin. Pienenä poikasena en tosin olisi varmaan uskaltanut vastaavaa kokeillakaan. Muistan erään kesäillan, kun ryhdyin katsomaan telkkarista jotain vanahaa Hammer Filmin Muumio elokuvaa.

Telkkarin kuuluttaja toteaa esitettävän elokuvan nimen ja heti sen perään, että ohjelma on kielletty lapsilta. Kaikesta huolimatta uhmasin kuuluttajan sanaa ja ryhdyin katsomaan elokuvaa. Tosin vilkuilin koko ajan olohuoneen ikkunasta, tuleeko poliisit hakemaan minut, koska en uskonut kuuluttajaa ja luulin oikeasti, että poliisi tietää tämän ja tulee hakemaan tällaisen suurrikollisen. Katsoa nyt muumiota kielloista huolimatta. Voimakas on ollut poliisin pelko. Onneksi ei vahtimestari kutsunut poliisia. Ja hienoja kesäiltoja oli ne, kun tuli telkkarista vanhoja kauhu pläjäyksiä.

Illan tosimies teemaan sopivaa musiikkia onkin sitten ainoa oikea Steven Seagal. Hänen ensimmäiseltä albumiltaa Song from the Crystal Cave kappale Girl it´s alright. Eka albuumi on aika sekamelska kaikennäköistä musiikkien tyylisuuntia. On Reggee poljentoa ja melkein kaikkea siitä Bluessiin. Mutta pitäähän kyseinen helmi löytyä jokaisen vakavasti otettavan, poliisia pelkäävän, keräilijän hyllystä. Seuraava albumi, Mojo Priest, oli sitten jo vahvempi kokonaisuus. Bluesiin keskityttiin siinä. Hyvä niin. Ei kannata lähteä kikkailemaan, vaan pysyä perusasioissa.

Turkkilainen Hulk ja simpimpanssi

Olin jättänyt vyöni lojumaan lattialle, kun vanhempi pojista nappasi sen ja teki lenkin päähän. Vyötä oltiin käytetty ennenkin pelastuskeppinä ja tällä kertaa pelastusta tarvitsivat tukkivarpaani. Kysyin miksi niitä sellaiseksi sanotaan ja hän totesi, että ne näyttää tukeilta. Siro 41 kokonen jalka ja tukkivarpaat. Kaunis näky..

Meillä on käyty jonkun aikaa keskustelua, onko haamuja ja aaveita olemassa. Ei niitä ole on ollut  vastaus, mutta silti ne arveluttaa. Yöllä on kuulema kuulunut puhetta, joka on aivan varmasti joko aaveiden tai sitten ukin ja mummin. Ukki ja mummi kävelee kuulema kadulla ja puhuuvat kovalla äänellä. Tänä aamuna sitten esikoinen heräsi iloisena ja tuli keittiöön ja ensimmäinen lause minkä hän sanoi oli :" Isi, tänä yönä haamut eivät puhuneet." Ovat tainneet haamut siirtyä muihin hommiin, ehkä pelastamaan muita tukkivarpaita.

Saatiin pari päivää sitten kolmas tv-kanava, vaikka televisio on edelleen huollossa. Olo on kuin aikoinaan yläasteella ollessa, kun kaapelitelevisio saapui Joensuuhunkin. Ennenhän sitä näkyi vain YLE 1 ja 2 ja MTV3 huonosti ja välillä juostiin susia karkuun. Kun kaapelitelevisio sitten tuli kulmille, oli siitä kova spekulaatio koulussa. Odotin kotiin pääsyä sinä päivänä, että pääsisi sen ihmeen todistamaan. Voi sitä pettymyksen määrää kotiin päästyäni. Edelleen näkyi vaan 1&2 ja 3 kanava huonosti. Kaapelitelevision näkyvyysraja meni tietenkin tien toiselta puolelta. Luokkakaverilla näkyi, meillä ei. Sitä sitten odoteltiin aika tovi, ennen kuin päästiin tästä ylellisyydestä nauttimaan.

Kanava toistaa aika yksitoikkoista kuvaa, mutta aika tukkivarpaat on kaverillakin.




Yksi päivä taas, kun oltiin ulkoilemaan lähdöillään, tuli jostain kumman syystä mieleen esikoisella, että miksei hänellä ole kärsää. Yritin sanoa, että voidaan rakentaa jostain putkesta sellainen, kuhan sisälle tullaan. Ei kelvannut. No, voidaan laittaa norsu naamiaispuku päälle, jossa on kärsä. Ei kelvannut. Voidaan tehdä narusta kärsä. Ei kelvannut. Hän meni surullisen näköisenä pötköttämään sohvalle ja totesi, että kärsän pitäisi olla oikea, jolla voisi töräyttää ja suihkuttaa vettä. Aika hankalan heitti esikoinen. En pystynyt.

Tänään hän meni yhtäkkiä ulko-oven luokse ja nuuhki postiluukusta. Huusi, että tuu haistelemaan. Menin siihen ja nuuskutettiin luukusta ja kysyin mitä haistellaan? " No sitä hajua, mitä ukki ja mummi suihkuttaa hiuksiinsa. " En tiedä mistä oli kyse, mutta sitä sitten haisteltiin porukalla postiluukun raosta. Alepa flashbäkki käänteisenä oli se.



Luettiin eläinkirjaa, jossa on kerrottu eläimistä ja sitten nappia painamalla niiden ääniä saa kuuluviin.

Sieltä piti kuunnella simpimpanssin ääntä ja yksi kuvan apinoista oli kuulema pikkuveljen näköinen. Sitten, tottakai, Pieru kamelin ääni. Eli kamelin ääni kuulosti kuulema pierulta ja sitähän piti ihan useampaan kertaan kuunnella. Pieruhuumori parasta huumoria. Ja jos totta puhutaan, niin kyllähän sen kamelin ääni siltä kuulosti. Eli kaikki lukijat, joilla on lapsia ja sitten kun ne kysyy jonain kauniina päivänä : " Äiti/ isi, millaista ääntä kameli päästää?" niin nytpähän tiedätte sen. Pieruääntä. Mikähän Tohtori Sykerössä seikkailevan Untamo Unikamelin ääni on? Aika hapokas varmaan.

Kuunneltiin musiikka ja kappaleena sattui olemaan Silvetver ja kappale Lorke Lorke. Turkkilaista anatoli rokkia/psykeä.
Esikoinen kysyi, että "Mitä musiikkia tälläinen musiikki on?"
Vastasin, että:" Turkkilaista musiikkia."
" Ai tuon hirviön esittämää?"
" Eikun turkkilaista."
" Niin niin, tuon Hulkin esittämää?" Päälläni oli siis Hulk t-paita.
" Ei Hulkkilaisen esittämää, vaan turkkilaisten esittämää."
"Mutta Hulkkihan on turkkilainen. " vastasi esikoinen siihen. Sillä siten mentiin, Turkkilainen Hulkki esitti siis kyseisen kappaleen. Ettäs tiijätte. Jos meinaatte sen jostain metskata omaan hyllyynne, kannattaa olla tarkkana millä esittäjän nimellä sitä etsitte.

Ei ole turkkilaiset tainneet tehdä vielä omaa versiotaan Hulkista. Mutta Teräsmies, Batman, Spiderman ja Rambo löytyy mm. Kannattaaa tutustua noihin elokuviin. Ovat alkuun oikeinkin huvittavia. Puolessa välissä pitää pitää tauko, ja pyyhkiä tuskan hikeä otsalta ja jatkaa katselu. Lopussa ei oikein tiedä mitä puhua. Onkin parempi olla puhumatta ja katsoa vaikkapa toinen mestariteos putkeen. Jonka jälkeen on vielä hiljaisempaa porukkaa ja tyhjä olo. Suosittelen. Itse olen sen kokenut. Elokuvina olivat Turkish Star Wars ja 3 Dev Adam..

Turkish Star Wars ja mahtava treenijakso. Ehkä alkaa hiukan jo kyllästyttämään eräitäkin kertoja toistuva kohtaus, kun tulee useampaan otteeseen Indiana Jonesin tunnari ja Turkin Han Solo alkaa hyppimään kumihanskat käsissään. Sama kohtaus toistettuna joka kerta ja hanskoista lähteviä lasersäteitä ei lähde, vain pelkkä ääniefekti. Mutta hieno on treenipätkä. Harjoitteleekohan Ilkka ja Markku noin voimamieskisoihin?

3 dev adam, jossa seikkailee Spiderman, Captain America ja Santos. Kova paketti supersankareita. Hämis on aika pullakassa kunnossa ja hänellä on hieno, vihreä puku. Ja se nauraa "pahiksen naurua" jatkuvasti. Ja on siis pahis, jos ette sitä tienneet.

Soundträk osastolla mennään sitten, kun superosastolle päästiin.  Danger Diabolik! -elokuvan soundträkiltä tullut 7"  sinkkulohkaisu Deep down Christyn esittämänä. Juustoista 60-luvun meininkiä on se. Aikoinaan sinkkua sai edukkaasti, nyt joutuu jo jonkun verran maksamaankin siitä. Osta omasi lähimmästä myyntipisteestä ja hommaa elokuvakin.

Pasilan kuninkakset

Oltiin ennen joulua Pasilan asemalla, syytä en muista miksi. Esikoinen näki siellä jonkun mainoksen, missä oli kruunun kuva. Siitä sitten ryhdyttiin spekuloimaan onko Pasilalla omaa kuningasta. Siihen tulokseen tultiin, että tottakai on. Ei vaan sillä retkellä saatu kuninkaksen, kuten esikoinen kuningasta kutsui, talon sijaintia. No, oltiin sitten loppiaispäivänä Pasilassa taas, ristiäisretkellä, ja maistraatinportista astuessamme näimme iloisen näyn: Kuninkasten talon!

Kuvasta ei nyt tietenkään näy logossa olevaa kruunua, mutta voi sitä onnenpäivää. Ihmettelimme esikoisen kanssa, että onpa talossa paljon kuninkaita. Oli melkein tupa täynnä. Kyllä te Pasilalaiset olette siellä omassa kuninkastenkunnassa hyvässä hoidossa. Oli melkein jokaiselle asukkaalla oma kuningas.

Eräänä päivänä pojat olivat keksineet höyryveturileikin, jossa kuljettiin peräkkäin eteenpäin. Seuraavana aamuna sitten esikoinen söi rusinoita, joita ei tietenkään suostunut jakamaan veljensä kanssa. Veli otti selästä kiinni ja halusi leikkiä veturileikkiä ssitten. Yhtäkkiä vanhampi sai ajatuksen:"Sain ajatuksen." " No minkalaisen?" kysyin. " Nämä rusinat voisivat olla höyryä. Koska meiltä ei tule höyryä suusta oikeasti, ja kun molemmat syö niitä rusinoita,  niin voidaan puhaltaa höyryä leikkiessä." Kyllä oli hienosti keksitty ja nuorempikin pääsi osalliseksi rusina-apajille.

Eräänä päivänä vessassa pesiessämme hampaita, tuli kysymys:
" Ootko isi käynyt viemärissä ja millon me mennään siellä käymään?"
"Ai kuinka niin?"
"No kun siksi, että mitähän siellä on ja voisiko siellä asua?"
Seliti, ettei ainakaan vessan viemärin kannesta me kumpikaan mahduttaisi sisään ja kai siellä voisi asuakkin. Tämä ilmeisesti tyydytti vastauksena ja asia jäi sikseen. Kyllähän ainakin kaksi ihmistä ( Das Efxin Dray ja Skoop) asui viemärissä 90-luvulla. Mutta nekin tais nousta ylös sieltä ja muuttaa muualle.

Leikipuistossa käytiin kovaa leikkiä lumikasan päällä olevassa leikkikaupassa. Sieltä sai 7 kg perunoita 2€:lla ja jätskiä niin paljon kuin jaksoi syödä. Myyjinä siellä oli kuulema: Pullapoika, Astiamies, Kuningatar ja Mandariinityttö.  Olisipa hupaisaa, jos olisikin kaupassa tuommoisia hahmoja. Ja kaikki olisivat pukeutuneet nimensä veroisesti.

Meillä on yksi kaikkien aikojen luetuimmista kirjoista ollut Richard Scarryn Iloinen Autokirja.

Se oli saataessa aivan uudenveroinen, mutta nyt alkaa olemaan kohta lunastuskunnossa. Ollaan sitä luettu tosipaljon, mutta vasta pari iltaa sitten huomasin erikoisen asian. Siellä on kohta, missä on jotain armeijan autoja ja siellä on Kenraali Riesasen kuva. Kissallahan on aika fasistinen asenne näköjään. Käsi Sieg Hailina siellä. Kumma juttu. Toisaalta tuo aukeama ei ole koskaan ollut mikään luetuin aukeama meidän perheessä, että siksipä vasta tuon huomasin. Mutta silti.

Olkoon soundträk osastona sitten, kun viemäri teemaan päästiin, niin Das Efxin They want EFX -kappale. Sillon kaikki oli 90- luvulla paremmin. Asuttiin viemäreissä ja pidettiin laastareita silmän alla. Olikohan Martti Ahtisaarikin  nähnyt tämän, tai jopa vieraillut viemärissä, ja sen innoittamana laittanut aikoinaan laastarin otsaansa? Saanut vaan väärään paikkaan laastarin Suomen Viralisen Viemärivastaavan toimesta. Tai ollut ehkä  Viemäreitten Prospect -jäsen? Varmaan.

Viikonloppuisä

Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että piti palata hetkeksi työsorvin ääreen. Eli en enää ole kokopäiväinen isä. Mutta olen viikonloppuisä, aamuisä ja iltaisä. Toivottavasti en kuitenkaan Isä aurinkoinen.

Eikä edes löytynyt Reijo Kallion versiota. Ei jaksa käydä rippaamaan omalta Reiskan levyltä, niin menköön nyt sitten jonkun Jukka Raitasen versio. Ennen kun palasin töihin käytiin eräänä päivänä alepassa. Taisipa olla uudenvuodenpäivä. Ei ollut Alepa auki, joten esikoinen meni oven eteen ja ryhtyi puhaltamaan sitä. Kysyin mitä hän tekee, ja hän vastasi puhaltavansa, josko ovi sillä aukeaisi. Ohi käveli joku toinenkin perhe ja siinä sitten molemmat puhallettiin Alepan ovea kuopuksen katsoessa rattaissa ja  vieras perhe naureskeli huvittuneena ohikulkiessaan. Eipä auennut ovi, vaikka punaisena puhkittiin. Mitä lie valhetta koko 3 pientä porsasta ja paha susi -satu. Ei se toiminut oikeasti. Ei kannata siihen luottaa, jos kauppa on kiinni tai avaimet jääneet lukon taakse. Naurettavaksi tekee vaan isot ihmiset ittensä. Pienet ovat vain suloisia tehdessään niin.

Eräänä aamuna herätessä keittiössä oli taas niin kirkasta, että ei auttanut kuin aurinkolasit laittaa päähän. Tietenkään suoraan ei syömään menty, vaan piti olohuoneessa käydä jotain ja meinasi seinä voittaa kaksintaistelun seinäänpäin kävelyssä. Oli ilmeisesti valon - ja varjonraja senverran suuri, että hullusti meinasi käydä ja niinpä esikoinen teki johtopäätöksen, että aurinkolasit joutaa kuopukselle. Ihailtavaa veljesrakkautta.

Illalla sitten oli taas aika raisut hyppimisleikit ennen nukkumaanmenoa. Isompi hyppi alasti sohvalla ja huusi olevansa naku Angry birds ja pienenpi oli sitten kuulema vaate Angry Birds. Hauskaa tuossa on se, ettei meidän koko perheestä kukaan ole koskaan edes pelannut kyseistä peliä. Leikkikenttä opettaa näköjään..

Nyt on pakko hehkuttaa vilapaitaa, minkä löysin käytettynä kyliltä. Oikein Moskovan- ja Lake Placidin Olymppialaisten villapaita. Kyllä sillä kelepaa. Kisojahan boikotoi peräti 47 maata, mutta silti vain Tsekit voitti jalkapallon loppuottelun. Kisoja kisottiin Leninin olympiastadionilla. Silalailla. Tämähän alkaa saada jo melkein muotiblogin statusta, kun hipsterit ja hipit ryntää lähimmille kirpputoreille etsien samanlaista paitaa, kun sillä yhellä viikonloppuisälläkin on. Tai sitten ei.

Hyllyjä kaivaessa löytyi myös Sinisten Punaisten Miesten C-kasetti. Aivan mahtava kasetti kyseessä. Kannattaa hoitaa kotiin, jos jostain sattuu vastaan tulemaan. Tai kannattaa varmaan myös ensin hommata mankka tahi Walkamanit, että pystyy muustakin kun kun kansitaiteesta nauttimaan.

Eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa oli esikoinen taas istunnolla ja aikansa siellä oltuaan ei huutanutkaan Peseväistä, vaan sieltä kuului epäillyttävä ääni. Kun menimme katsomaan, oli hän yltäpäältä käsisaippuan peitossa  lattioita myöten. Oli kuulemma laittanut rasvaa, ettei olisi kuiva iho. Tänään hän puhdisti vanutupoilla kasvonsa hampaidenpesun jälkeen. On tainnut seurata ovenraosta äitinsä puuhia. Myös vessanraikastin sai kyytiä ja siinä oli sitten ite ukkeli, lattia ja laatikollinen leluja, jotka oli pitänyt raahata vessaan mukaan, aivan merenhajuisessa raikkaassa tuoksussa. Aika potenssiin kymmenen on viety nuo nykynuorison vessatekemiset. Enää ei riitä pelkkä Aku Ankka lukemiseksi, vaan sinne pitää raahat laatikollinen leluja. Ihankuin niillä yltäisi leikkimään edes pöntältä käsin. En tosin ole koettanut. En voi tietää.

Työmiehen soundträkkinä sitten saakin toimia tällä kertaa McRad yhtye, jolta löytyy Weakness niminen kappale. Se kuuluu kaikkien aikojen parhaimpiin musiikkikappaleisiin, mitä on rullalautailuelokuvissa ollut. Elokuvahan on tietysti Public Domain ja Powell & Peralta on firma, jonka elokuva on. Huhu kertoo bändin tulevan myös maaliskuussa suomeen. Minä ainakin olen siellä.

Kyllä kelpaa tuota kattella, uijui.

Löytyy myös tuolta kyseinen kappale ja pari muutakin kovaa:
http://soundcloud.com/dj-kuk-norris/sk8mix