Christine -tappaja auton pikkuserkun pojan paluu

Serkkuni vaimo kävi viime viikolla meillä kylässä ja olimme sattumalta tilanneet kiinalaista ruokaa. Söimme sitten kaikki yhdessä tuumin ja vieläpä laskiaispullat jälkiruuaksi. Serkkuni vaimo oli parin viikon päästä synnyttämässä ja vatsa oli aikasta kookkaan kokoinen. Esikoisemme epäili, että vatsa on niin iso, koska hän söi niin paljon. Kun viikkoa myöhemmin vauva syntyi ja kerroin tästä esikoiselle, hän totesi:
" Oli varmaan syönyt kiinalaista ruokaa niin paljon, että vauvan oli pakko syntyä."

Meillä on taas syntynyt sattuman oikusta erilaisia hahmoja meidän perheeseemme. Yksi on Pupumies, joka on sellainen hahmo, että siinä pitää laittaa sukkahousut päähän ja olla muuten alasti. Sitten juoksennella ympäri kämppää ja huutaa olevansa Pupumies. Ei, minä en ole sitä esittäny kotona. Se on esikoisemme keksintö ja pitäköön hän hahmonsa yksinoikeudella vaan. Minä olen sen sijaan kuulemma Mustekalamies. Hiukseni ovat kuulema kuin lonkerot. Mustekalamiehen tehtäviin ei kuulu muuta, kuin juoksennella ympäriinsä päätään heilutellen, että lonkerot viuhuu vaan. Vaatteet päällä.

Eilen kävimme viettämässä kulttuuripäivää miestenvuorolla. Ollaan käyty miestenvuorolla lenkkisaunassa ja tästä miestenvuoro käsite sitten.  Kävimme katsomassa Anssi 8000 näyttelyn Amos Anderssonin museossa. Siellä pojat viihtyivät hyvin. Toinen kantorepussa ja toinen vapaana. Hyvin meni kulttuurikeikka. Yhdesti vaan vanhemmalla petti tasapaino ja Anssin hieno Rekkateos meinasi saada kyytiä. Onneksi kaatuminen meni hiukan ohi teoksesta. Olisi tullut luultavasti kallis reissu siitä.

Kotona sitten meillä oli omaa taidenayttelyä. Ensin piti taiteilijalle keksiä puku, hiukan ninja tyylinen, koska oli ollu ninjoja myös näyttelyssä. Liian pieni nijahuppu löytyi äkkiseltään vaan ja paperilennokki suojalasit olivat taas kehissä.

Sitten itse taideteoksen kuvaamiseen. Siinä piti olla ehdottomasti kasa kuulema, koska rautatieasemallakin oli sellainen taideteos. Joten kasan hän rakensi  ja sitten kuvaamaan.

Populaarikulttuurin hahmoja, eli aivan kuin Anssillakin. Kelju K. Kojotti ja Maantiekiitäjä rokotiilin päällä lepäilemässä. Ei näitä näytetä filmeissä ollenkaan. Ainahan ne ajaa vaan toisiaan takaa, vaikka ovat näköjään todellisuudessa kavereita.

Oltiin myös puhuttu, että käydään samalla reissulla äänestämässä. Ja että pitäisi äänestää numero 2. Siihen esikoinen totesi, että jos hän äänestäisi, niin hän äänestäisi Pikku Kakkosta.

Pari päivää sitten sain vaimoltani tekstiviestin töissä ollessani, joka toi kauhu-uutisen. Siinä luki: "Nimipäivä auto on löytynyt."  Sydän hyppäsi kurkkuun ja ryhdyin muistelemaan aikoja, jollain nimipäivä auto oli osa arkeamme. Kun auto saapui kotiimme, emme tienneet sen pahoista voimista. Se naytti aivan tavalliselta Golf kärry autolta. Sitten yhtenä hetkenä se päästi ilmoille h##vetillisen laulun. Laulu kesti useita kymmeniä sekuntejä. Se ei ollut mitään seireenien laulua tosiaankaan. Kun esikoisemme oli löytänyt siitä tämän napin, mitä painamalla laulu tuli ihmisten ilmoille, ei sen soittamiselle näkynyt loppua. Eräänä iltana, kun hän oli mennyt nukkumaan, Auto mystillisesti hävisi kaapin perukoille. Aamulla sitä ihmeteltiin ja tasaisin väliajoin se muistui mieleen. Mutta mistään sitä ei löytynyt. Kunnes pari päivää sitten se tapahtui ja auto löytyi. Se oli kuin Bloodsportin suomalainen videoversio, josta on leikattu kaikki parhaat palat pois. Yhtä hirvittävä kokemus oli se nähdä nuorena ja kuulla jälleen tuo auton karmaiseva laulu. Millainen ihminen sen on keksinyt. Ei ole tästä maailmasta hän. Patterit tietysti vois ottaa poi,s jos sais aikaseks. Ehkä 10 kukauden päästä.

Laulun sanat menee kutakuinkin näin:" Boink boink törötörö töö boink boink." Harmittelutr huonosta äänenlaadusta. Esikoisemme keksi, että autossahan on samanlaiset vilkkuvalot edessä, kuin taidenäyttelyn parissa autossa. Melkein on Golf kärry kuin KITT. Hyvin oli kyllä siinä mielessä yhdistetty asiayhteys. On vaan kyllä lähempän tuo vekotin Chritine tappaja autoa, kuin KITTiä. Ei voi muuta todeta.

Taustalla oleva Knight Rider -peli on muuten harvinaisen tylsä. Mutta kannen takiahan se onkin ostettu. Pari kertaa sitä ollaan pelattu ja se on tosi nopea peli, eikä siinä tarvitse nopan osoittaa koskaan tasalukuja, päästäksesi johonkin kohtaa. Voi pysähtyä ja liikkua miten haluaa. Pelikehittelyn huippua on se.

Aamulla käytiin kirjastossa kävelemässä ja ihmeteltiin, kun tienvarsilla oli niin paljon koirankakka. Esikoinen totesi siihen: "Pitäisi olla Kakkamies. Se keräisi kaikkien teiden varret puhtaiksi." Totesin siihen, että näin pitäisi olla. Ja jokaisen keltaisen lumen kohdalla piti pysähtyä ja sanoa:" Mikä olet?" vakavalla naamalla. Voitte vaan kuvitella, että matka kesti jonkin aikaa.. Muistathan vanhan Mustanaamion viisauden: "Älä syö keltaista lunta, mustanaamiokaan ei syö."

Tullessamme ulkonta, esikoinen kysyi mikä on Teräsmiehen oikea nimi? Minulla oli sattumalta Teräsmies t-paita päällä.  Kerroin oikean nimen ja millaisia supervoimia hänellä on. Sitten keskusteltiin, miksei minulla ollut mitään supervoimia ja jos hänellä olisi, niin se olisi sellainen jolla voisi lentää puuhun. Varmasti tarpeellinen voima sekin.

Hyvä päivä on ollut tähän asti, joten olkoon soundträkkinä Ice Cuben It was a good day -kappale. Näitäkin kaikenmaailman höpinöitä on tilastojen mukaan luttu 600 kertaa. Mukavaa, että jotain  kiinnostaa tällainenkin. En tunnusta itse käyväni koko ajan näitä klikkailemassa ja kaunistelemassa tilastoja. En tunnusta.