Hikkaava beatboxaaja ja isojen ihmisten karvat

Tuli se aika keväästä, kun kaivoimme pyörän varastosta ja asensimme apupyörät paikoilleen. Siis poikani pyörään. Operaatio oli miehekkäästi ohi aika pian ja pääsimmekin kokeilemaan pyöräilyn jaloa taitoa pienen lenkin muodossa. Se meni oikein mallikkaasti. Seuraavana aamuna suuntasimme kohti leikkipuistoa. Kypärä päähän ja pyörän selkään. Toinen lapsi rattaisiin ja menkoks. Sano Annie Lennoxs. Kaikki meni siihen asti hyvin, kun pojat ajelivat ympäri leikkipuistoa kilpaa ja esikoisen pystyssä pysyminen oli niin ja näin. Tarkastelun jälkeen selvisi, että joku venkula oli kiristänyt apupyörän huonosti ja se petti aina sille painon tullessa päälle. Kuka lienee ollut niin huolimaton? Ei se osaa varmaan käyttää edes rälläkkää ja muita miesten koneita, kun ei osaa edes kiristää apupyöriä. Mikä lie hippi.

Eräänä aamuna olohuoneesta kuului oikeinkin iloinen huuto esikoisen toimesta: " Mulle on tullut karvoja, oikein isojen karvoja!" Aikuisten karvoja." Karva -sana tuli kyllä useaan otteeseen ja äänestä kuulsi oikein ylpeys, siis niitten karvojen olemassaolosta. HArmillista vaan, kun jouduimme palauttamaan poikamme maanpinnalle ja sanomaan, että ne karvat on nyt vaan tällä kertaa maton nukkaa. Voi pettymyksen päivää.

Onneksi ei ollut vielä karvat kasvaneet samaan mittaan kun Chuck Norriksella. Aika mahtava karva varustus o kaverilla. Ja kannatta katsoa tuo lopputaistelupätkä kokonaan, lähtee nimittäin tuppo rintakarvoja Chuckilta, joista olisi jo joutanut osa esikoiselle, niin ei olisi niin pettymystä tullut nukista.

Ei kait sitä ihan noin nuorena tarvitse aikuistua. Vaikka tuntuu olevan aika paljon nuorempaan päin nykypäivänä. Siihen aikaan, kun me vielä leikimme metsässä Katuhaukkaa, niin tämän päivän nuoret perustaa jo perhettä. Toisaalta, esikoisemme lupasi kantaa minua sitten aina olkapäällään, kun olen kutistunut vanhana. Että aika hyvät eläkenäkymät on tällä hetkellä. Hops kauppaan ja olkapäälle.

Katuhaukan alkutunnari. Hieno sarja. Kaapissa odottaa Katuhaukka- termospullo sopivaa ikää, jotta sen voi antaa kerhoon mukaan esikoiselle. Mahtaa muut lapset olla kateellisia. Tai sitten ne vaan ihmettelee, miksei esikoisellakin ole Bioniklemutantdinodan -termaria.

Mainostamani gangsta- iltamat lähestyy Joenzoossa. Kävin hakemassa vähän katu-uskottavuutta Kalliosta eräänä iltana. Kävimme nauttimassa vanhoilla kulmilla pitsat ja oluset ja sitten kun lähdin Pasilan juna-asemaa kohti 9 ratikalla tuli paikalle, kun paikalle tuli joku satunnainen sankari. Hänellä oli erikoistaito. Hikkaamalla beatboxasi ja samalla lauloi James Brownia. HUH HUH! Erikoismies! Kun esitys oli ohi, hän kysyi, että lähtisinkö jatkoille hänen luokseen vetämään kamaa silleen sopivasti. EN sittten lämmennyt ehdotuksesta ja joutui erikoismies yksinään kotiansa lähtemään. Aikamoista. Mutta sen innoittamana otin itseäni niskasta kiinni ja tein gangstamixtapen. Tuosta allaolevasta linkistä sen voipi kuunnellla, jos kehtuuttaa.

http://soundcloud.com/dj-kuk-norris/90-s-gangsta

Laitetaas sitten illan soundtrackiksi vaikkapa asiaan kuulumaton kipale. Elikkäs Bonus 21 tekemä Super Mario Syndrome. Hieno meininki. Melkein parempi kuin hikkaavalla beatboxaajalla.

Niin ja käytiin muuten Kiasmassa tänään ja siellä oli yhtenä teoksena sellainen, jossa oli paljon vinyylilevyjä lattiall. Esikoinen totesi siihen :" Eihän noin saa levyjä pitää lattialla, ne menee pilalle. " Hyvin on mennyt kotona oppi perille.

Rastatonttujen kokoontumisajot

Pääsiäinen, tuo paras pyhä, ilman velvotteita. Lähdettiin Turkuun pääsiäiseksi. Alunperin piti lähteä perjantaina, mutta siirrettiin lauantaille, joka vaihdettiin extemporee takas perjantaille. Tosin vain puolikkaalla porukalla. Eli minä ja vanhin poika. Lähdettiin iltapäiväunien jälkeen Pasilan asemalta. Ei nähty tällä kertaa Pasilan kuninkasta. Kerettiin kuitenkin käydä pullakahvilla, syödä rusinat ja pikkumaito, yksi sämpylä ja juoda pillimehu. Ja sitten olimekin valmiita nousemaan junaan. Jossa olikin pettymyksen paikka, kun ei ollut ravintolavaunua. Onneksi kärrymyynti pelasi ja sieltä vähän pullakahvia taas, kun edellisistä olikin jo kulunut melkein 20 minuuttia.

Sieltä Turkuun päästyämme oli ukilla jo herkut odottamassa ja sama linja melkeinpä jatkui koko viikonlopun. Kerettiin sentään käydä Kupittaan seikkailupuistossa vähän laskemassa sokeriöveriä ja hiekkalaatikolla kaivelemassa kuoppia. Ukilla ja esikoisella oli kovat keskustelut palomiehiydestä. Pitää mennä amattikouluun, jos meinaa palomieheksi tulla. Näin tiesi esikoinen kertoa. Oli kuulemma lukenut sen Ransu palomiehenä -kirjasta. Huomaa, miten ei itse oikein sisäistä mitä satuja lukee pojille. Oppisi itsekkin varmaan kaikenlaista, kun laittaisi enempi ajatusta peliin. Ihmettelimme Turun jätskikiskojen paljouuta, josita tosin yksikään ei ollut auki. Sillä pystyi lauantain kaupunkikeirroksella kuitenkin huijaamaan jaksamista, kun aina pystyi sanomaa, että tuolla on taas kitska. Mennään katosmaan josko se olisi auki. Ilkeää on se. Eihän ne olleet auki.

Takaisin tullessa junan leikkivaunussa kysyttiin ensimmäisenä uusilta leikkikavereilta, osaatteko viemärileikkiä. Eivät osanneet, mutta onneksi se on helppo oppia. Takaperin vaan liukumäkeä alas suoraan viemäriin. Onkohan aikuisten viemärileikki sitten baarista niska-pers otteella ulos ovesta. En tiedä. En ole onnistunut veilä leikkimään sitä. Turussa olisi voinut kokeilla jos legendaariset maailman vahvinmies kilpailijat Markku ja Ilkkka olisivat olleet portsareina jossain baarissa ja olisi oikein päässyt ammattilaisten kanssa leikkimään viemärileikkiä.

Lähikaupassa käydessämme on sen työntekijöillä tapana antaa pojille tikarit ihan muuten vaan. Eräänä päivänä taas kävimme ostamassa maitoa ja tikkarit saatiin jälleen. Ruuan jälkeen vanhempi poika sitten sai luvan syödä tikkarin. Alku meni hyvin, kunnes sisältä paljastui jotain salmiakkijauhetta. Siihen loppui syöminen. Käytiin taas parin päivän päästä siellä ja oli taas tikkarin saamisen aika. Omistaja ryhtyi antamaan samaa tikkaria kuin edellisellä kerralla, kun poikani kuiskasi minulle: " Sanotko isi, etten tykkää tuosta väkevästä tikkarista. Haluaisin toisenlaisen." Tämä ilmoitettiin ja ilmoitus otettiin hyvillä mielin vastaa. Sanottiin vielä, että täsät lähtien pahoja tikkareita ei tarjota pojille. Alkaa olla kaapit tikareita täynnä, kun aika harvoin niitä annetaan sitten syödä. Silloin tällöin. Voidaan viedä vuoden päästä tikkarit takaisin ja vaihtaa muuhun. Mitäköhän siihen sanoisivat. Mukavia ihmisiä on koko kaupan henkilökunta.

Tänään oli pojilla ammatinvalinta keskustelu käynnissä. Oltiin ekana palomiehiä, sitten roskakuskeja ja sitten korjaajia. Perustaavat kuulemma yhteisen firman, missä nuorempi omistaa kaivurin ja toinen osaa korjata kaikki asiat maailmassa. Tai nuorempi siis vain kuunteli ja nyökytteli isomman puheisiin. Hyvä ili kuitenkin kuulla tuo. Ei tarvitse enää niin paljon eläkkeelle jäämistä miettiä, kun pojat tahkoaa hirveät summat rahaa. Ainoa maailmassa on tuo yritys, missä osataan korjata ihan mitä vaan. Voisivat aloittaa toisen levarin äänivarresta, joka on ollut usemman vuoden sähkömiehenteipillä kiinni. Saattaa vaan vielä mennä pari vuotta tämän ongelman korjaamiseen. Nuorempi kun ryhtyi heti tämän keskustelun jälkeen hakkaamaan muovisella palomiehenkirveellä pianoa. Tai sitten on mietittävä sitenkin sitä lottoa eläkepäivien varaksi.

Katsottiin tietokoneelta Ray Darwinin Nothing can touch my 45 musiikkivideota, kun vanhempi katsoi meidän hääkuvaa ja sitten videota. Kysyi sen jälkeen: "Ai oliko nuo miehet teidän häissä?" Eivät olleet, mutta olkoon se sitten tämän illan musiikkipiristyksenä.

Ja vielä semmonen. Oltiin menossa temppukouluun, kun vastaa tuli 4 pikkunaskalia. Supisivat jotain kun mentiin ohi. Selän takaa alkaa sitten kuulua: " Hyvää joulua, hyvää joulua.! nauravat päälle ja yksi ryhtyy laulamaan Paljon onnea vaan. Taisi olla joululaulut hakusessa. Tai muuten en kyllä keksi miten se liittyi huuteluun. Niin, mulla oli siis semmonen koko musta piipunrassipipo päässä, joka on pystyssä aika korkealla. Ilmeisesti muistutin tonttua. Vähän alla olevassa kuvassa olevan näköinen.

Palavat nuket ja eka skeittilauta

Käytiin taas viikon alussa Tennispalatsissa Lelunäyttelyssä, kulttuurimatkalla. Eipä tarvinnut paljon poikia siellä patistaa eteenpäin, kun suunapäänä painoivat aina seuraavien vitriinien luokse. Hienoja leluja oli kyllä osa. Oli Star Wars -ukkoja ja aluksia ja vanhoja robotteja. G.i. Joe ukkoja ja muuta hienoa. Kyllä meillekkin ne kasari G.I. Joe -verhot vielä huomaamatta ikkunaan laitetaan, kunhan aika on kypsä. Itsekkin vanhana lelufriikkinä lämmitti suurimman osan näyttelyn tavaroista näkeminen. Esikoisen suosikki oli teos, jossa tekotakan edessä oli kasa palaneita nukkeja ja muita leluja. Tuleekohan hänestä kauhuelokuvaohjaaja? Palaneet nuket ovat pelottavan näköisiä.

Ainoa pettymys oli, kun siellä ei ollutkaan Kuumaan Kurkkueläintä. Ei päästy sanomaan: " Hei, onko tutun näköinen?" kuten kuuluu sanoa, aika kun tulee kotona puhuttu asia vastaan.

 Kuumaan Kurkkueläin, joka keikkaa aika helposti sillä potkuteltaessa. Mutta hieno se on.

Eräänä aamuna oli harvinainen hetki, että oltiin nuorimmaisen kanssa kahdestaan liikkeellä. Silloin käytiin kruisailemassa rattailla pitkin kylän raittiä joka huipentui R-kioskilta haettuun kahviin ja pullaan. Ne nautittiin ulkona ja katseltiin koiria ja lintuja. Nuorimmainen ei juo kahvia vielä. Syö vain pullaa. Silloin tällöin sunnuntaisin. Varmaan joo.

    Melekkein ku myö ois kruisailtu, paitsi että rattailla ja kateltiin koiria vaan.

Lauantaina olikin sitten isä-poika aamupäivä reissu esikoisen kanssa Helsingin keskustaan. Se piti sisällään levykauppakierroksen, takin oston ja jätskikiskalla käynnin. Levykauppakierroshan oli luonnollisesti 3-vuotiaan esikoisen ehdottama, kuten kaikki saattoi arvata. Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ennen levykauppoja kävimme Spicy Icessa syömässä Peikko- jätskiannokset ja trippimehut juomasa. Sitten shoppailimme kevättakin, ihan miesten kesken. Ei jouduttu edes sitä palauttamaan kotiin päästyämme, tuli hyväksyntä siis kaikilta osapuolilta. Kävime myös katsomassa micro rullalautoja skeittikaupasta, jotta pojat pääsisivät reenaamaan vähän pienemmällä laudalla kuin 7.75". Sieltähän löytyikin yksi, mikä oli tarjouksessa. Ostimme siis sen ja heti ulos Kampin kauppakeskuksesta  päästyämme oli sitä kokeiltava. Enpä ole itse Kiasman kurbeilla vielä käynyt, mutta poika on. Katsotaan miten pojat innostuu, ainakin se on helpompaa nyt pienemmällä laudalla. Jossei innostu, niin sitten tulee jotain muuta.

Laitetaan sen kunniaksi legenda pätkä Guy Marianolta Blindin Video Days -filmistä. Nuori jäbä tuolloin vielä, mutta elkeet kuin aikuisella..

Sitten tulikin serkku yökylään la-su yöksi. Kovasti kyövettiin ja lettuja paistettiin. Nukkuivat makuupusseissa, vaikkei sen käyttötarkoitus ollutkaan tuttua esikoiselle. Ennen omaa nukkumaanmenoa kävin huonees katsomassa, miten lapset pärjäsivät. Molemmat nukkuivat tyytyväisenä patjalla lattialla, esikoisemme tosin oman sänkynsä alla. Oli ilmeisesti lipsahtanut jossain vaiheessa sinne. Aivan solmussa ison makuupussin kanssa. Hinasin pois sängyn alta ja vaihdettiin peitto päälle. Aamulla oli kaivettu taas makari päälle. En tiijä unissaanko vai hereillä. Siitä heräämisen jälkeen tulikin sitten n. 1 tunnin kylpeminen. Rusinakansa oli saapunut planeetallemme.

Laitetaan soundträkkinä sit uusintapainoksen juuri saaneen Svenska Löb AB! Hörselmat albumilta kappale Right on. Kannattaa hankkia tää repressi, josset omista 200 kappaleen painoksesta yhtä kappaletta alkuperäisestä. Uusinta painoskin taitaa tosin olla jo aika lopuillaan. Toimi, ni saat omas hyllyyn!