perjantai 25. toukokuuta 2012

Sokerin yliannostus

Tänään oli aamupäiväkerhon kevätjuhla. En osannut arvata, että siellä on tarjolla juhlan jälkeen kakkua ja muita herkkuja. En tiedä, mikä aivokäppyrä tuli, muttei tullut mieleenkään tällainen. Eli Juhlan jälkeen vedettiin kakkua ja vohveleita + muita herkkuja. Ei ollut mummon lihapullia eikä muita suolaisia herkkuja. Pelkkää sokeria.

Lähdimme juhlista sitten ajelemaan pyörällä pois ja päätimme esikoisen kanssa yksimielisesti, että menemme ostamaan vielä jäätelöt kaupan päälle. Syömisestä ei tulisi kuitenkaan mittään. Vastuullinen koti-isä kun olen, niin suunnistimme lähikauppaan ja ostimme kaikille jätskit. En edes tarjonnut ruokaa sen jälkeen, vaan menimme sen jälkeen sokerihumalassa päiväunille. Jotka kestivät varmaan n. 30 minuuttia. Siitä suunnistimme lähipuistoon ajamaan mopoja takaa. Now that´s gangsta. Ei ollut tosin mopoja yhtään, mutta laskettiinpa liukumäkeä ja nuorimmainen kompensoi nälkäänsä syömällä kiviä. Perus meinininki.

Olisi pitänyt olla ghettoblasteri mukana, ja soittaa Extra Profilicin Brown Sugaria siellä puistossa. Olisivat kaikki ymmärtäneet meidän käytöksen. Ehkä. Vaikka eihän tuossa biisissä ole muuta kuin sokeri yhteistä.



Huomenna olisi kaikilla taas mahdollisuus tulla minua morjestamaan Mascottiin, Kallion Helsinkiin klo 14-19, Soup & Sound Clubille. Räppi raikaa ja soppaa saa ostaa live kokilta. Suosittelen!

https://www.facebook.com/events/406113989411547/

Siellä voi osallistua neppaus kilpailuun ja live-esiintymistä on  Sipulijaskan toimesta. Tule.

Ehkä kuullaan Raimoa. Ainakin kuullaan 11/5:sta. Se on selvä ku pläkki.


                                   Raimo - nyt nepataan

                             11/5 - Carcia vegas

torstai 17. toukokuuta 2012

Juoksentelua vapaalla tyylillä

Tiedättehän sen tunteen, että kun olisi jonnekkin kiire, eikä jaloissa yksinkertaisesti riitä potku tarpeeksi kovaa juoksemiseen? Itse olen törmännyt tähän ilmiöön useaan kertaan, kun on yrittänyt keretä  junaan tai bussiin tahi muuhunvastaavan. Nyt olen selvittänyt, tai esikoisemme on selvittänyt, miten tämä ongelma ratkaistaan. Ensinnäkin, olimme viime viikonloppuna kaupungilla syömässä ja kävimme Kiasman edessä ja Musiikkitalon kulmilla. Katselimme kuinka katukiviä on vahattu, että niissä on hyvä skeitata ja ne luistavat tarpeeksi temppuja tehdessä. Tässä esimerkkejä, Natas Kaupaksen esittämänä:



Sen jälkeen esikoisemme lähti juoksentelemaan ympäriinsä tässä asennossa:


Eli kädet piti olla kokoajan ylläolevan asennon mukaisesti. Niitä ei saa liikutella ollenkaan kuulema. Kun ihmettelimme tätä, niin hän totesi vain: " Niin siinä yhdessä palomieskirjassakin oli tällainen asento ja palomiesten pitää juosta todella nopeasti." Kieltämättä aika hauskan näköistä oli, kun pikku poika painaa menemään tuolla tavalla, niinkuin palomieskirjankuvassa oli palomies aseteltu kyseiseen asentoon. Kirjan kuva oli EHKÄ hiukan valmiiksi aseteltu, mutta toimii näköjään hyvin tositilanteessa! Aion itse ryhtyä tästä lähtien juoksentelemaan tuossa kyseisessä asennossa. Ja saamaan ehkä kaupanpäälle kylähullun maineen. Tai läänintaiteilijan maineen. Ei siinä, että heissä mitään pahaa olisi.


Siitä saadaankin hyvin sitten teemabiisi juoksentelemiseen, elikkäs Pharcyde ja kappale Drop. On muuten Spike Jonzen ohjaama video. Jos et tunne, kannattaa tutustua kaverin tekemisiin.





Meillä oli muuten naistenpäivän tempauksesta uusinta äitienpäivänä. En muista kerroinko jo siitä. Eli molemmat pojat juoksentelee alasti, vessapaperirullat käsissään. Lauletaan hyvää äitienpäivää ja levitetään vessapaperia ympäriinsä. Luulen, että tulemme näkemään tästä kyseisestä performanssista vielä monta muunnelmaa parin vuoden sisällä.


Kun nyt lähdetiin Pharcyde linjalle, niin jatketaan äiti aiheisella rallilla. Tämä ei sitten tarkoita, ettenkö kunnioittaisi äitejä, päinvastoin. On vaan niin hauska ralli sanoituksiltaan




sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Pohjois- Helsingin Sulo Vilen

Ei ole saanut aikaiseksi kirjottaa mitään aikoihin. Taas taitaa iskeä Pohjois-karjalainen kehtuutus päälle. Viime viikolla käytiin elokuvissa esikoisen kanssa. Ennen sitä pistäydyttiin paikallisessa kahviöa/leipomossa ostamassa hieman evästä. Eväät ostettuamme, myyjä sanoi aivan yllättäen, että ostakaa laatikollinen mansikoita, vain 6 €! Sieltähän se pieni Sulo Vilen takaraivosta huusi, että osta pois. Ainoa ongelma oli, että emme saaneet niitä kotiin aukioloajan puitteissa. Onneksi löytyi näinkin suuren määrän mansikoitten tukkuostajalle joustoa, ja saimme noutaa ne sunnuntaina. Kyllä kelpasi mansikoita mutustaa seuraava viikko. Sai naapurin mummokin osansa toki. Pohjois- Helsingin Sulo Vilen, osti kun halvalla sai. Sama homma tuppaa olemaan vinyylien kanssa..



Eräänä päivänä pojat leikkivät leuilla ja kaatoivat muovilaatikon sisällön maahan. Sitten huomasin, että vanhempi yritti saada nuorempaa laittamaan kantta kiinni, kun li itse ensin tunkeutunut tuhannen sykkyrälle laatikkoon. Menin kysymään, mitä on oikein tekeillä? Olin siis kahvittelemassa itseni kanssa keittössä ja seurasin tilannetta olohuoneen puolella. Esikoinen vastasi kysymykseen: " Oon keskoslaatikossa ja ilma karkaa, jossei kantta laiteta kiinni. " Ollaan luettu jotain lastenkirjaa, missä on sairaalajakso, jossa on keskoskaapista kuva. Luovaa omaaloitteisuutta. Meillä luetaan myös paljon eläintietokirjaa A-G. eli ensimmäistä osaa. Löytyy nimittäin tietoa vanhemmalta pojalta Gueretsa- , Ai Ai -apinoista ja muista väliltä A-G eläimistä. Sitten mittaillaan pitkin kämppää, miten pitkä valas on yms. ja ihmetellään, ettei se mahtuisi kyllä meidän akvaarioon lemmikiksi kilpikonnien kanssa.

Äitienpäivää kaikille äideille! Löytyi hyllystä pitkästä aikaa Special Ed ja kuulosti niin hyvältä, että on pakko jakaa se kaikille nyt.


                                        Special Ed - Neva go back