Poikamme keräsivät eräänä päivänä etanoita tienvarresta sankkoon. Kun niitä oli lapsiraadin mukaan tarpeeksi, niin etanoita ryhdyttiin laittamaan lätäkköön uimaan.
Menin paikalle ja totesin: " Osaakohan nuo etanat uida, etteivät nyt vaan hukkuisi?"
Poikani vastasi siihen: " Osaa ne uida, ne ovat nimittäin ranta etanoita."
Uusi laji siis on syntynyt pohjois-Helsinkiin, ranta etanat. Ovatkohan ne niitä olioita, mistä Juhan Af Grann on luvannut pitkään näyttää jonkin paljastus dokumentin, joka järisyttää maailmaa? Kumma, ettei se ole vielä päässyt valtamedioihin. Se dokumentti siis. Kari Mokko voisi sen ostaa kyllä MOT:in ohjelmistoon. Vaikka mitäpä siinä enää olisi katsottavaa. Ranta etanat ne vaan sieltä ratautuu maapallolle.
Ja tiedättekö, miksi merirosvot käyttävät huiveja? Jottei mene hiekkaa hiuksiin, kun ne kaivavat aarteita. Tämä asia selvisi tänään kävelyretkellä ulkona, kun vastaan tuli merirosvon näköinen mies.
Onkohan Du rag -päähineiden käyttäjillä jotain samanmoista ongelmaa tai muuta vastaavaa taka-ajatuksena, kun sellaisia päähineitä käyttävät. Sen muodin voisi tuoda joku takaisin.
Olkoon siis sadepäivän soundträkkinä Du rag aiheinen ralli. Du-Rag Boyz. Nauttikaa.
Vaimoni oli katsellut televisiosta klassisenmusiikin konserttia poikani kanssa. Hän oli kysellyt äidiltään:
" Mikä soitin tuo on?"
" Se on huilu."
" Mikäs soitin tuo on?"
" Se on viulu."
jne.
Sitten hän esitti yllättävän kysymyksen:
" Mikä tuo ääntenkerääjä on?"
" Siis mikä...?"
" No toi, joka heiluttaa tuota tikkua?"
Eipä tainnut tietää kapelimestari, kun ammattiinsa opiskeli, että pelkkä ääntenkerääjä on. Ei tiennyt. Olisikohan vaihtanut ammattia, jos olisi tiennyt?
Olisikohan ryhtynyt karate papiksi ennemmin, jos olisi tiennyt, en tiedä.
Tai gettojen saarnaajaksi?
Olkoon siis soundträkkinä Nite Litersin Theme fron Buck & The preacher. Kaikille kapelimestareille on omistettu tämä. Olkaa hyvä.
Eräänä iltana mennessämme nukkumaan, vanhempi poikani totesi: " Kun oon nyt näin kesätiloissa, aattelin mennä nukkumaan ilman paitaa. " Totesin siihen:" No mikä jottei." Johon hän: " Taidankin olla niin tiloissa, että menen alasti nukkumaan." Siihenkin annoin myöntävän vastauksen.
Tänään ulos lähtiessämme hänn totesi: " Isi, oon taas niin tiloissa, että lähden näin puistoon." Katsoin varustusta ja totesin, ettei nyt kyllä olla niin tiloissa, että noin voi ulos lähteä. Varustuksena oli: kalsarit, palomieskypärä, työmieshanskat ja palomiehen vesisäiliö letkulla. Jos kyseessä olisi ollut 20 -vuotta vanhempi jäpikkä, olisi hän luultavasi päätynyt johonkin palomiesten, hyväntekeväisyyttä tehtävään kalenteriin. Antaa sen vielä odottaa.
Tähän sopiva biisi on varmaan Kemmurun uusin sinkkulohkaisu Lelu. Siinäkin ollaan tiloissa. Ehkä vähän ikävämmissä ja janoisemmissa. Kieltämättä tuollaisella palvelulla olisi varmasti kysyntää..
Käytiin vierailemassa Korkeasaaressa yhtenä päivänä. Kierreltyämme siellä, sanoin että mennään vielä trooppiset eläimet katsomaan. Sieltä tullessamme vanhempi poika kysyi: " Mennäänkö vielä ne periaatteeliset eläimet katsomaan?" Kysyin että mitäs ne sellaiset ovat? " No niitä kissaeläimiä, peraatteellisia eläimiä." Pitkään mietittiin, että mistä se tulee tuo termi, periaatteelliset eläimet. Kunnes keksimme, kissaeläinosastolla puhuimme kokoajan: " Tuossa pitäisi ola periaatteessa leijona, muttei siellä nyt näy mitään. Tuolla pitäisi periaatteessa olla lumileopardi, muttei sitäkään näy. Hyvin keksitty, siis tuo periaatteelliset eläimet -termi. Voisin ehdottaa sitä Korkeasaarellekin.
Soundträkkinä voikin toimia sitten periaatteessa eläinaiheinen artisti, elikkäs Karri Koira. Ja kappele on tietenkin Kaikki tai ei mitään.
" Äiti ja isi, ettekö voisi mennä molemmat töihin?"
" Ai miksi?"
" No, että me saatais kaivaa rauhassa täällä nenää."
Aika tyhjentävä. Ei ole tuohon mitään lisättävää kyllä nyt.
Melkein yhtä tyhjentävä kuin on tää iloisen erikoisversio Mariosta. GO Mario GO! Suosittelen jälleen hommaamista omaan kotihyllyyn. Peruslevyjä joka kotitalouden tarpeisiin.
Tänään oli aamupäiväkerhon kevätjuhla. En osannut arvata, että siellä on tarjolla juhlan jälkeen kakkua ja muita herkkuja. En tiedä, mikä aivokäppyrä tuli, muttei tullut mieleenkään tällainen. Eli Juhlan jälkeen vedettiin kakkua ja vohveleita + muita herkkuja. Ei ollut mummon lihapullia eikä muita suolaisia herkkuja. Pelkkää sokeria.
Lähdimme juhlista sitten ajelemaan pyörällä pois ja päätimme esikoisen kanssa yksimielisesti, että menemme ostamaan vielä jäätelöt kaupan päälle. Syömisestä ei tulisi kuitenkaan mittään. Vastuullinen koti-isä kun olen, niin suunnistimme lähikauppaan ja ostimme kaikille jätskit. En edes tarjonnut ruokaa sen jälkeen, vaan menimme sen jälkeen sokerihumalassa päiväunille. Jotka kestivät varmaan n. 30 minuuttia. Siitä suunnistimme lähipuistoon ajamaan mopoja takaa. Now that´s gangsta. Ei ollut tosin mopoja yhtään, mutta laskettiinpa liukumäkeä ja nuorimmainen kompensoi nälkäänsä syömällä kiviä. Perus meinininki.
Olisi pitänyt olla ghettoblasteri mukana, ja soittaa Extra Profilicin Brown Sugaria siellä puistossa. Olisivat kaikki ymmärtäneet meidän käytöksen. Ehkä. Vaikka eihän tuossa biisissä ole muuta kuin sokeri yhteistä.
Huomenna olisi kaikilla taas mahdollisuus tulla minua morjestamaan Mascottiin, Kallion Helsinkiin klo 14-19, Soup & Sound Clubille. Räppi raikaa ja soppaa saa ostaa live kokilta. Suosittelen!
Tiedättehän sen tunteen, että kun olisi jonnekkin kiire, eikä jaloissa yksinkertaisesti riitä potku tarpeeksi kovaa juoksemiseen? Itse olen törmännyt tähän ilmiöön useaan kertaan, kun on yrittänyt keretä junaan tai bussiin tahi muuhunvastaavan. Nyt olen selvittänyt, tai esikoisemme on selvittänyt, miten tämä ongelma ratkaistaan. Ensinnäkin, olimme viime viikonloppuna kaupungilla syömässä ja kävimme Kiasman edessä ja Musiikkitalon kulmilla. Katselimme kuinka katukiviä on vahattu, että niissä on hyvä skeitata ja ne luistavat tarpeeksi temppuja tehdessä. Tässä esimerkkejä, Natas Kaupaksen esittämänä:
Sen jälkeen esikoisemme lähti juoksentelemaan ympäriinsä tässä asennossa:
Eli kädet piti olla kokoajan ylläolevan asennon mukaisesti. Niitä ei saa liikutella ollenkaan kuulema. Kun ihmettelimme tätä, niin hän totesi vain: " Niin siinä yhdessä palomieskirjassakin oli tällainen asento ja palomiesten pitää juosta todella nopeasti." Kieltämättä aika hauskan näköistä oli, kun pikku poika painaa menemään tuolla tavalla, niinkuin palomieskirjankuvassa oli palomies aseteltu kyseiseen asentoon. Kirjan kuva oli EHKÄ hiukan valmiiksi aseteltu, mutta toimii näköjään hyvin tositilanteessa! Aion itse ryhtyä tästä lähtien juoksentelemaan tuossa kyseisessä asennossa. Ja saamaan ehkä kaupanpäälle kylähullun maineen. Tai läänintaiteilijan maineen. Ei siinä, että heissä mitään pahaa olisi.
Siitä saadaankin hyvin sitten teemabiisi juoksentelemiseen, elikkäs Pharcyde ja kappale Drop. On muuten Spike Jonzen ohjaama video. Jos et tunne, kannattaa tutustua kaverin tekemisiin.
Meillä oli muuten naistenpäivän tempauksesta uusinta äitienpäivänä. En muista kerroinko jo siitä. Eli molemmat pojat juoksentelee alasti, vessapaperirullat käsissään. Lauletaan hyvää äitienpäivää ja levitetään vessapaperia ympäriinsä. Luulen, että tulemme näkemään tästä kyseisestä performanssista vielä monta muunnelmaa parin vuoden sisällä.
Kun nyt lähdetiin Pharcyde linjalle, niin jatketaan äiti aiheisella rallilla. Tämä ei sitten tarkoita, ettenkö kunnioittaisi äitejä, päinvastoin. On vaan niin hauska ralli sanoituksiltaan
Ei ole saanut aikaiseksi kirjottaa mitään aikoihin. Taas taitaa iskeä Pohjois-karjalainen kehtuutus päälle. Viime viikolla käytiin elokuvissa esikoisen kanssa. Ennen sitä pistäydyttiin paikallisessa kahviöa/leipomossa ostamassa hieman evästä. Eväät ostettuamme, myyjä sanoi aivan yllättäen, että ostakaa laatikollinen mansikoita, vain 6 €! Sieltähän se pieni Sulo Vilen takaraivosta huusi, että osta pois. Ainoa ongelma oli, että emme saaneet niitä kotiin aukioloajan puitteissa. Onneksi löytyi näinkin suuren määrän mansikoitten tukkuostajalle joustoa, ja saimme noutaa ne sunnuntaina. Kyllä kelpasi mansikoita mutustaa seuraava viikko. Sai naapurin mummokin osansa toki. Pohjois- Helsingin Sulo Vilen, osti kun halvalla sai. Sama homma tuppaa olemaan vinyylien kanssa..
Eräänä päivänä pojat leikkivät leuilla ja kaatoivat muovilaatikon sisällön maahan. Sitten huomasin, että vanhempi yritti saada nuorempaa laittamaan kantta kiinni, kun li itse ensin tunkeutunut tuhannen sykkyrälle laatikkoon. Menin kysymään, mitä on oikein tekeillä? Olin siis kahvittelemassa itseni kanssa keittössä ja seurasin tilannetta olohuoneen puolella. Esikoinen vastasi kysymykseen: " Oon keskoslaatikossa ja ilma karkaa, jossei kantta laiteta kiinni. " Ollaan luettu jotain lastenkirjaa, missä on sairaalajakso, jossa on keskoskaapista kuva. Luovaa omaaloitteisuutta. Meillä luetaan myös paljon eläintietokirjaa A-G. eli ensimmäistä osaa. Löytyy nimittäin tietoa vanhemmalta pojalta Gueretsa- , Ai Ai -apinoista ja muista väliltä A-G eläimistä. Sitten mittaillaan pitkin kämppää, miten pitkä valas on yms. ja ihmetellään, ettei se mahtuisi kyllä meidän akvaarioon lemmikiksi kilpikonnien kanssa.
Äitienpäivää kaikille äideille! Löytyi hyllystä pitkästä aikaa Special Ed ja kuulosti niin hyvältä, että on pakko jakaa se kaikille nyt.
Tuli se aika keväästä, kun kaivoimme pyörän varastosta ja asensimme apupyörät paikoilleen. Siis poikani pyörään. Operaatio oli miehekkäästi ohi aika pian ja pääsimmekin kokeilemaan pyöräilyn jaloa taitoa pienen lenkin muodossa. Se meni oikein mallikkaasti. Seuraavana aamuna suuntasimme kohti leikkipuistoa. Kypärä päähän ja pyörän selkään. Toinen lapsi rattaisiin ja menkoks. Sano Annie Lennoxs. Kaikki meni siihen asti hyvin, kun pojat ajelivat ympäri leikkipuistoa kilpaa ja esikoisen pystyssä pysyminen oli niin ja näin. Tarkastelun jälkeen selvisi, että joku venkula oli kiristänyt apupyörän huonosti ja se petti aina sille painon tullessa päälle. Kuka lienee ollut niin huolimaton? Ei se osaa varmaan käyttää edes rälläkkää ja muita miesten koneita, kun ei osaa edes kiristää apupyöriä. Mikä lie hippi.
Eräänä aamuna olohuoneesta kuului oikeinkin iloinen huuto esikoisen toimesta: " Mulle on tullut karvoja, oikein isojen karvoja!" Aikuisten karvoja." Karva -sana tuli kyllä useaan otteeseen ja äänestä kuulsi oikein ylpeys, siis niitten karvojen olemassaolosta. HArmillista vaan, kun jouduimme palauttamaan poikamme maanpinnalle ja sanomaan, että ne karvat on nyt vaan tällä kertaa maton nukkaa. Voi pettymyksen päivää.
Onneksi ei ollut vielä karvat kasvaneet samaan mittaan kun Chuck Norriksella. Aika mahtava karva varustus o kaverilla. Ja kannatta katsoa tuo lopputaistelupätkä kokonaan, lähtee nimittäin tuppo rintakarvoja Chuckilta, joista olisi jo joutanut osa esikoiselle, niin ei olisi niin pettymystä tullut nukista.
Ei kait sitä ihan noin nuorena tarvitse aikuistua. Vaikka tuntuu olevan aika paljon nuorempaan päin nykypäivänä. Siihen aikaan, kun me vielä leikimme metsässä Katuhaukkaa, niin tämän päivän nuoret perustaa jo perhettä. Toisaalta, esikoisemme lupasi kantaa minua sitten aina olkapäällään, kun olen kutistunut vanhana. Että aika hyvät eläkenäkymät on tällä hetkellä. Hops kauppaan ja olkapäälle.
Katuhaukan alkutunnari. Hieno sarja. Kaapissa odottaa Katuhaukka- termospullo sopivaa ikää, jotta sen voi antaa kerhoon mukaan esikoiselle. Mahtaa muut lapset olla kateellisia. Tai sitten ne vaan ihmettelee, miksei esikoisellakin ole Bioniklemutantdinodan -termaria.
Mainostamani gangsta- iltamat lähestyy Joenzoossa. Kävin hakemassa vähän katu-uskottavuutta Kalliosta eräänä iltana. Kävimme nauttimassa vanhoilla kulmilla pitsat ja oluset ja sitten kun lähdin Pasilan juna-asemaa kohti 9 ratikalla tuli paikalle, kun paikalle tuli joku satunnainen sankari. Hänellä oli erikoistaito. Hikkaamalla beatboxasi ja samalla lauloi James Brownia. HUH HUH! Erikoismies! Kun esitys oli ohi, hän kysyi, että lähtisinkö jatkoille hänen luokseen vetämään kamaa silleen sopivasti. EN sittten lämmennyt ehdotuksesta ja joutui erikoismies yksinään kotiansa lähtemään. Aikamoista. Mutta sen innoittamana otin itseäni niskasta kiinni ja tein gangstamixtapen. Tuosta allaolevasta linkistä sen voipi kuunnellla, jos kehtuuttaa.
Laitetaas sitten illan soundtrackiksi vaikkapa asiaan kuulumaton kipale. Elikkäs Bonus 21 tekemä Super Mario Syndrome. Hieno meininki. Melkein parempi kuin hikkaavalla beatboxaajalla.
Niin ja käytiin muuten Kiasmassa tänään ja siellä oli yhtenä teoksena sellainen, jossa oli paljon vinyylilevyjä lattiall. Esikoinen totesi siihen :" Eihän noin saa levyjä pitää lattialla, ne menee pilalle. " Hyvin on mennyt kotona oppi perille.
Pääsiäinen, tuo paras pyhä, ilman velvotteita. Lähdettiin Turkuun pääsiäiseksi. Alunperin piti lähteä perjantaina, mutta siirrettiin lauantaille, joka vaihdettiin extemporee takas perjantaille. Tosin vain puolikkaalla porukalla. Eli minä ja vanhin poika. Lähdettiin iltapäiväunien jälkeen Pasilan asemalta. Ei nähty tällä kertaa Pasilan kuninkasta. Kerettiin kuitenkin käydä pullakahvilla, syödä rusinat ja pikkumaito, yksi sämpylä ja juoda pillimehu. Ja sitten olimekin valmiita nousemaan junaan. Jossa olikin pettymyksen paikka, kun ei ollut ravintolavaunua. Onneksi kärrymyynti pelasi ja sieltä vähän pullakahvia taas, kun edellisistä olikin jo kulunut melkein 20 minuuttia.
Sieltä Turkuun päästyämme oli ukilla jo herkut odottamassa ja sama linja melkeinpä jatkui koko viikonlopun. Kerettiin sentään käydä Kupittaan seikkailupuistossa vähän laskemassa sokeriöveriä ja hiekkalaatikolla kaivelemassa kuoppia. Ukilla ja esikoisella oli kovat keskustelut palomiehiydestä. Pitää mennä amattikouluun, jos meinaa palomieheksi tulla. Näin tiesi esikoinen kertoa. Oli kuulemma lukenut sen Ransu palomiehenä -kirjasta. Huomaa, miten ei itse oikein sisäistä mitä satuja lukee pojille. Oppisi itsekkin varmaan kaikenlaista, kun laittaisi enempi ajatusta peliin. Ihmettelimme Turun jätskikiskojen paljouuta, josita tosin yksikään ei ollut auki. Sillä pystyi lauantain kaupunkikeirroksella kuitenkin huijaamaan jaksamista, kun aina pystyi sanomaa, että tuolla on taas kitska. Mennään katosmaan josko se olisi auki. Ilkeää on se. Eihän ne olleet auki.
Takaisin tullessa junan leikkivaunussa kysyttiin ensimmäisenä uusilta leikkikavereilta, osaatteko viemärileikkiä. Eivät osanneet, mutta onneksi se on helppo oppia. Takaperin vaan liukumäkeä alas suoraan viemäriin. Onkohan aikuisten viemärileikki sitten baarista niska-pers otteella ulos ovesta. En tiedä. En ole onnistunut veilä leikkimään sitä. Turussa olisi voinut kokeilla jos legendaariset maailman vahvinmies kilpailijat Markku ja Ilkkka olisivat olleet portsareina jossain baarissa ja olisi oikein päässyt ammattilaisten kanssa leikkimään viemärileikkiä.
Lähikaupassa käydessämme on sen työntekijöillä tapana antaa pojille tikarit ihan muuten vaan. Eräänä päivänä taas kävimme ostamassa maitoa ja tikkarit saatiin jälleen. Ruuan jälkeen vanhempi poika sitten sai luvan syödä tikkarin. Alku meni hyvin, kunnes sisältä paljastui jotain salmiakkijauhetta. Siihen loppui syöminen. Käytiin taas parin päivän päästä siellä ja oli taas tikkarin saamisen aika. Omistaja ryhtyi antamaan samaa tikkaria kuin edellisellä kerralla, kun poikani kuiskasi minulle: " Sanotko isi, etten tykkää tuosta väkevästä tikkarista. Haluaisin toisenlaisen." Tämä ilmoitettiin ja ilmoitus otettiin hyvillä mielin vastaa. Sanottiin vielä, että täsät lähtien pahoja tikkareita ei tarjota pojille. Alkaa olla kaapit tikareita täynnä, kun aika harvoin niitä annetaan sitten syödä. Silloin tällöin. Voidaan viedä vuoden päästä tikkarit takaisin ja vaihtaa muuhun. Mitäköhän siihen sanoisivat. Mukavia ihmisiä on koko kaupan henkilökunta.
Tänään oli pojilla ammatinvalinta keskustelu käynnissä. Oltiin ekana palomiehiä, sitten roskakuskeja ja sitten korjaajia. Perustaavat kuulemma yhteisen firman, missä nuorempi omistaa kaivurin ja toinen osaa korjata kaikki asiat maailmassa. Tai nuorempi siis vain kuunteli ja nyökytteli isomman puheisiin. Hyvä ili kuitenkin kuulla tuo. Ei tarvitse enää niin paljon eläkkeelle jäämistä miettiä, kun pojat tahkoaa hirveät summat rahaa. Ainoa maailmassa on tuo yritys, missä osataan korjata ihan mitä vaan. Voisivat aloittaa toisen levarin äänivarresta, joka on ollut usemman vuoden sähkömiehenteipillä kiinni. Saattaa vaan vielä mennä pari vuotta tämän ongelman korjaamiseen. Nuorempi kun ryhtyi heti tämän keskustelun jälkeen hakkaamaan muovisella palomiehenkirveellä pianoa. Tai sitten on mietittävä sitenkin sitä lottoa eläkepäivien varaksi.
Katsottiin tietokoneelta Ray Darwinin Nothing can touch my 45 musiikkivideota, kun vanhempi katsoi meidän hääkuvaa ja sitten videota. Kysyi sen jälkeen: "Ai oliko nuo miehet teidän häissä?" Eivät olleet, mutta olkoon se sitten tämän illan musiikkipiristyksenä.
Ja vielä semmonen. Oltiin menossa temppukouluun, kun vastaa tuli 4 pikkunaskalia. Supisivat jotain kun mentiin ohi. Selän takaa alkaa sitten kuulua: " Hyvää joulua, hyvää joulua.! nauravat päälle ja yksi ryhtyy laulamaan Paljon onnea vaan. Taisi olla joululaulut hakusessa. Tai muuten en kyllä keksi miten se liittyi huuteluun. Niin, mulla oli siis semmonen koko musta piipunrassipipo päässä, joka on pystyssä aika korkealla. Ilmeisesti muistutin tonttua. Vähän alla olevassa kuvassa olevan näköinen.
Käytiin taas viikon alussa Tennispalatsissa Lelunäyttelyssä, kulttuurimatkalla. Eipä tarvinnut paljon poikia siellä patistaa eteenpäin, kun suunapäänä painoivat aina seuraavien vitriinien luokse. Hienoja leluja oli kyllä osa. Oli Star Wars -ukkoja ja aluksia ja vanhoja robotteja. G.i. Joe ukkoja ja muuta hienoa. Kyllä meillekkin ne kasari G.I. Joe -verhot vielä huomaamatta ikkunaan laitetaan, kunhan aika on kypsä. Itsekkin vanhana lelufriikkinä lämmitti suurimman osan näyttelyn tavaroista näkeminen. Esikoisen suosikki oli teos, jossa tekotakan edessä oli kasa palaneita nukkeja ja muita leluja. Tuleekohan hänestä kauhuelokuvaohjaaja? Palaneet nuket ovat pelottavan näköisiä.
Ainoa pettymys oli, kun siellä ei ollutkaan Kuumaan Kurkkueläintä. Ei päästy sanomaan: " Hei, onko tutun näköinen?" kuten kuuluu sanoa, aika kun tulee kotona puhuttu asia vastaan.
Kuumaan Kurkkueläin, joka keikkaa aika helposti sillä potkuteltaessa. Mutta hieno se on.
Eräänä aamuna oli harvinainen hetki, että oltiin nuorimmaisen kanssa kahdestaan liikkeellä. Silloin käytiin kruisailemassa rattailla pitkin kylän raittiä joka huipentui R-kioskilta haettuun kahviin ja pullaan. Ne nautittiin ulkona ja katseltiin koiria ja lintuja. Nuorimmainen ei juo kahvia vielä. Syö vain pullaa. Silloin tällöin sunnuntaisin. Varmaan joo.
Melekkein ku myö ois kruisailtu, paitsi että rattailla ja kateltiin koiria vaan.
Lauantaina olikin sitten isä-poika aamupäivä reissu esikoisen kanssa Helsingin keskustaan. Se piti sisällään levykauppakierroksen, takin oston ja jätskikiskalla käynnin. Levykauppakierroshan oli luonnollisesti 3-vuotiaan esikoisen ehdottama, kuten kaikki saattoi arvata. Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Ennen levykauppoja kävimme Spicy Icessa syömässä Peikko- jätskiannokset ja trippimehut juomasa. Sitten shoppailimme kevättakin, ihan miesten kesken. Ei jouduttu edes sitä palauttamaan kotiin päästyämme, tuli hyväksyntä siis kaikilta osapuolilta. Kävime myös katsomassa micro rullalautoja skeittikaupasta, jotta pojat pääsisivät reenaamaan vähän pienemmällä laudalla kuin 7.75". Sieltähän löytyikin yksi, mikä oli tarjouksessa. Ostimme siis sen ja heti ulos Kampin kauppakeskuksesta päästyämme oli sitä kokeiltava. Enpä ole itse Kiasman kurbeilla vielä käynyt, mutta poika on. Katsotaan miten pojat innostuu, ainakin se on helpompaa nyt pienemmällä laudalla. Jossei innostu, niin sitten tulee jotain muuta.
Laitetaan sen kunniaksi legenda pätkä Guy Marianolta Blindin Video Days -filmistä. Nuori jäbä tuolloin vielä, mutta elkeet kuin aikuisella..
Sitten tulikin serkku yökylään la-su yöksi. Kovasti kyövettiin ja lettuja paistettiin. Nukkuivat makuupusseissa, vaikkei sen käyttötarkoitus ollutkaan tuttua esikoiselle. Ennen omaa nukkumaanmenoa kävin huonees katsomassa, miten lapset pärjäsivät. Molemmat nukkuivat tyytyväisenä patjalla lattialla, esikoisemme tosin oman sänkynsä alla. Oli ilmeisesti lipsahtanut jossain vaiheessa sinne. Aivan solmussa ison makuupussin kanssa. Hinasin pois sängyn alta ja vaihdettiin peitto päälle. Aamulla oli kaivettu taas makari päälle. En tiijä unissaanko vai hereillä. Siitä heräämisen jälkeen tulikin sitten n. 1 tunnin kylpeminen. Rusinakansa oli saapunut planeetallemme.
Laitetaan soundträkkinä sit uusintapainoksen juuri saaneen Svenska Löb AB! Hörselmat albumilta kappale Right on. Kannattaa hankkia tää repressi, josset omista 200 kappaleen painoksesta yhtä kappaletta alkuperäisestä. Uusinta painoskin taitaa tosin olla jo aika lopuillaan. Toimi, ni saat omas hyllyyn!
Nyt on taasen ollut aikaa viime höpinöistä. ei oo saanut aikaseks. Oon kuitenkin yllättättynyt, että näitäkin höpinäitä on lukenut yhteensä yli 1000 kertaa. Aika hyvin teiltä neljältä lukijalta, jotka olette näköjään matkustelleet ympäri maailmaa ja lukeneet sielläkin tätä. Kukahan teistä on käynyt Perussa? Terveisiä sinne vaan.
Ollaan käyty nyt melkein joka viikko ainakin kerra, jossain kulttuuririennossa poikain kanssa. Käytiin Eläinmuseossa eräänä päivänä. Siellä oli matkanvarrella soittokunta odottamassa meitä Mannerheiminpatsaalla Kiasmalla. Eivät ne kyllä kunniaa meille tehneet, ja lopettaneet soittoaan, vaikka liikennevaloihin pysähdyttiin. Mitä lie harrastelijoita hienoissa sotilaspuvuissaan. Soittivat vielä selkä meihin päin. Epäkunnioittavaa. Eläinmuseoon päästyämme jo vaatteita riisuessamme, tuli ensimmäinen kysymys: " Milloin eväät syödään?" Se on kyllä mahtava tuo lapsenmieli, kun tietää eväitä olevan, niin ne pitäisi tuhoa heti. Toisaalta, ollaanko me aikuisetkaan kasvettu tuosta vielä yli?
Kävimme myös Ateneumissa katsomassa Carl Larssonin näyttelyn. Siellä meini aikaa ihmetellessä tauluja ja lopulta pääsimme teokseen, missä sai leikkiä kanssa. Siellä kuulin aivan uudenlaisen säännön, milloin saa toiselta lelun ottaa ja ryhtyä leikkimään. Eli jos ote irtoaa, saa toinen ottaa lelun. Näin eräs äiti selitti, kun poikani yritti ottaa lelua, jolla oli leikkimässä, takaisin toiselta lapselta. Huh huh. ELI, kun menette esim. katsomaan kyseistä näyttelyä, ottakaa TEIPPIRULLA mukaan. Teipatkaa kaikki lelut, joilla lapsenne tai te aiotte leikkiä yhteen. Teipatkaa tämän jälkeen tämä leikikalumytty lapseenne tai itseenne. Näin vältätte mahdollisen otteen irtoamisen. Ihme meininki. Kyseinen äiti kyllä loi pahaa silmää meihin koko ajan siellä. Ilmeisesti kyseinen äiti oli tribalipaitainen teksasilainen. Don´t mess with mother with tribal shirt. Don´t mess with Texas. Perhana sentään. En tiijä. Aika venkula säännöt oli äiti keksinyt.
Oli taas musiikin kuunteluhetkeä tässä eräänä päivänä. Kuunneltiin vähän kaikenlaista ja sitten ruvettiin kuuntelee Gangsta rhyme possea, kun nuorimmainen haki meidän 4 kielisen kitaran ja meni levysoittimen alle soittamaan jalaulamaan kyseisen levyn tahtiin. Tosin lauluna taisi olla lastenohjelmista tulevan Dinojunan tunari, mutta eikö nuo aika samaan kastiin mene. Gangsta rhyme possen Skunk ja Dinojuna. Ainakin minun mielestä.
Gangsta rhyme posse - Skunk
Dinojunan tunnari
Yhtenä päivänä siivosin sillä aikaa, kun loppu porukka oli ulkoilemassa. Kun he tulivat sisään, sanoin että pitää odottaa eteisessä niin riisutaan märät vaatteet pois. Näin estäisimme mahdollisen siivoustyön turhuuden. Ku olimme riisuneet ulkovaatteet, totesi esikoinen: " Mutta eihän täällä edes kiillä." Niinpä, turhaa työtä siis. Samana iltana hän tosin totesi, että taitaa täällä kiiltää pikkasen ja miten onnellinen hän on siitä, kun on syntynyt meidän perheeseen. Meinasivat ihan isä ja äiti herkistyä tästä.
Soundträkkinä olkoon sitten puolalaisen karate diskon uranuurtaja Franek Kimono. Hämmentävä artisti, jonka levyn ostopäätös oli Varsovan torilla varsin helppo.
Eihän tuon näköisen miehen kuvalla varustettua levyä voi vaan jättää millään ostamatta. Se on aivan selvä. Ja kun vielä eräällä hotelliaamiaisella, kun Juhani Tamminen istui viereisessä pöydässä, sain ahaa-elämyksen. Franek Kimono on selvästi puolaine karateversio Juhani Tammisesta, olen ollut vain vielä tyytyväisempi tästä hankinnasta. Franek Kimonon ja luultavasti kunnianosoitus Bruce Leelle.
Niin ja iltapalaksi olisi haluttu niitä lihapullan näköisiä muroja. Pitkään etittiin kaikkialta, enkä tosiaan tiennyt mistä nyt puhuttiin. Sitten näkyi tuttu paketti ja ilonkiljahduksen kera se kaivettiin esille. Ne on siis Kellogsin Special K -muroja.Tiijätte senkin nyt. Ei ole ilmeisesti lihapullat olleet ihan pyöreitä meidän taloudessa.
Nyt kun Tohtori Perhonen ei ole enää häirinnyt yöunia ja ollaan suunnilleen selvitty flunssan kourista, ollaan joka aamu katsottu ensimmäisenä ulos ikkunasta, joko se kesä olisi jo tullut. Ei ole vielä, mutta oikein hyvältä alkaa jo näyttää. Eräänä aamuna ulos mentäessämme katosoimme, joko juna-aseman kukkalaatikossa olisi ollut kastematoja. Ei ollut vielä. Aika kerros oli lunta ja esikoinen totesikin, etteihän me oltu viime kesänäkään nähty siellä yhtään matoa. Eipä niin. Pitäsikohän sinne käydä piilottamassa pari? Olisi vähän niinkuin ennenaikainen joulu. Josta puheenollen, taas eräänä iltana istunnolla kuultu tokaisu: "Isi, ei tullut mitään. Ehkä se tulee ensi jouluna."
Päiväruualle siirryttyämme ulkoilun jälkeen, oli meillä lapsiperheklassikkoruokapäivä. Nakkikeittoa. Esikoinen ryhtyi kattamaan pöytää. Isä, pikkuveli, hän itse ja Matti saivat kaikki ruokailuastioan. Sehän oli tietysti nakkikeiton kaltaisen klassikkoaterian arvoinen, elikkäs hienoimmat, hiukan kärähtäneet pakasterasiat. Matti oli kehissä pitkästä aikaa ja saikin oikein erikoisaterian: Nakkikeittoa ilman nakkeja. Ne meni nimittäin parempiin suihin. Matin lempiruokahan on kuulemma nakkikeitto tai sitten liemipatakeitto. Kuulostaa kyllä tulevaisuuden klassikolta tuo keitto. Vähän niinkuin Eero Aarnion Pastilli tuoli. En tiedä. Pitäisi saada resepti tuohon keitton, niin tietäisin edes mitä puhun. Nyt vaan höpisen jotain sinnepäin.
Matin herkkuateria.
Naistenpäivä tuli ja meni. Sen kunniaksi oli meillä järjestetty oikein yllättävä performanssi. Sen resepti on seuraavanlainen:
2 vessapaperirullaa
2 lasta
1 kappale lapsia, joka laulaa: "Hyvää naistenpäivää." jota toistetaan useita minuutteja
1 kappale lapsia, joka ei osaa vielä laulaa, mutta mölisee mukana
Sitten lapset jouksevat ympäri olohuonetta ja levittävät vessapaperia ympäriinsä samalla laulaen. Ei siinä voinut olla edes vihainen. Uusintaa kysyttiin heti seuraavana aamuna. Siihen ei enää lupaa tullut. Saattaisi loppua suomesta vessapaperi, jos ryhdyttäisi tuota ihan ammattimaisesti harrastamaan. Voitaisiin perustaa oikein SM-liiga, jossa olisi joka syksy suomenmestaruuskisat: Vessapaperin kanssa laulamisen ja juoksemisen mestaruuskisat 2012. Ei riittäisi Hartwall areena siihen ihmismassaryntäykseen, jonka kisat aiheuttasivat. Ja Hjallis myhäilisi tyytyväisenä VIP-aitiossaan. Olisihan hän kisojen päässponsori. Tietenkin. Urheilumiehiä kun on.
Tanssi sai päätöksen ja vessapaperit kerättiin kasaan lattialle. Siinä sitten valmistettiin iltapala. Olihan se nuotio, jonka keskellä oli makkara paistumassa. Kuten kaikki sen näkevät.
Taas eräänä aamuna katseltiin ikkunasta, joko se kesä sittenkin olisi tullut. Ei ollut, mutta kuului iloinen huuto: " Kato miten isot jäljet. Onkohan ne lumimiehen jäljet?" Tuumailtiin sitä sitten ja veikkailtiin, että saattaisivat ollakkin, mutta naapurilla on kanssa aika iso jalka. Että josko ne olisivat hänen jälkiään. Kumpaakaan ei näkynyt paikalla. Ei naapuria. Ei Yetiä. Ei saatu asiata varmistusta.
Tästä päästiinkin taas kätevästi aasinsillalla illan soundträkkiin. Senhän on aivan pakko olla The Yetians yhtyeen kappale Yeti. Ei pääse siitä mihinkään, ei. Kyseinen bändihän ei ole tehnyt käsittääkseni kuin yhden 7", josta oli toinen kappale, Funky disco sound oli Yeti - Il Gigante del 20 Secolo -elokuvan soundtrakillä. Tuon kannessa olevan vauhdikkaan oloisen tanssiliikkeen haluaisin oppia. Yetian Style..
Ollaan oltu nyt useampi päivä neljän seinän sisällä, koska molemmat pojat ovat olleet kipeinä. Alku meni hyvin, mutta nyt alkaa hiukan jo kaikkia vaivata se, ettei ulos päästä. Käytiin kuitenkin lauantaina nuoremman pojan kanssa pieni ilkoilulenkki tekemässä kotiläintilalla. Voi sitä ilonkiljahduksia, kun näki lehmiä ja muita otuksia. Kun kerroin sitten kotona esikoiselle, missä käytiin, niin hän sanoi: " Minä kyllä vähän pelkään niitä ulkolehmiä, mutta ei se mitään." Joskus aikoinaan lehmä sattui juuri ammumaan, kun olimme kohdalla ja siitä on jäänyt ilmeisesti jonkin asteiset traumat.Toisin kuin yhden aikajakson hitiksi nousseessa iltasatu tarinassa. Se menee näin:
"Silloin kun iskä oli pieni ja käytiin Kemissä siskojen kanssa. Mentiin käymään navetassa siellä ja nuorempi siskoni meni silittämään lehmää, kun se lehmä nosti yhtäkkiä häntänsä. Iskä kerkesi juuri ja juuri nykäistä siskoa kädestä, ennekuin lehmä pissi siskon päälle."
Sitä tarinaa jutui kertomaan useasti ja jos sen kertoi hieman eri tavalla, tuli siihen korjaus sänkyn uumenesta. Ja aina se jaksaa naurattaa yhtä paljon. Onkohan kaikki jo menetetty tulevaisuuden osalta näitten juttujen ansiosta. En tiedä. Onneksi vaimo sentään kertoo normaaleja tarinoita, joissa on vielä opetus lopussa.
Nyt kun päästiin liha asioihin, niin yksi päivä esikoinen kysyi: "Mikä on poliisi?" Sanoin siihen, että tiijäthän sinä, mikä poliisi on. Siihen hän vastasi: "Poliisi on kinkku." Onko meillä menty liian pitkälle tässä kotona tuon gangsta räpin kuuntelussa? Ymmärtääkö esikoinen jo enklantia? Pitäisikö gängstan kuuntelua rajoittaa? Jos joku nyt ei ymmärtänyt tätä aasinsiltaa niin useasti poliiseja kutsutaan sioksi ameriikan puolella, noissa lyriikoissa. Kinkku = sika = polliisi. Sellasta joo tällä kertaa.
Cypress Hill orkka esittää kappaleen Pigs.
Aurinko paistaa ja lumet sulaa. Hyvä. Esikoinen totesi takapihalla:" Kohta päästään taas harjoittelemaan skeittausta. " Isänsä poika. Meillä ei ollut nuorimmaiselle aurinkolaseja, joten en voinut pitää omia laseja päässä. Olisi tullut huono omatunto, ninpä annoin omani hänelle päähän. Tyytyväisenä istui rattaissa ja tarkasteli maailmaa niitten takaa. Eikä ne olleet mitkä tahansa lasit, vaan ihan 15€ Locsit.
Ei tarvinnut siristellä muitten kun minun. Noissa laseissahan ei ole muuta vikaa, jos nyt oikein negatiivisia puolia hakemalla hakee, kun niitten linssit ovat liian tummat. Niillä näe kunnolla, jos tulee varjo kohta. Muuten ovat kyllä hyvät. Siristelystä puheen ollen, sairaspäivän ratoksi järjestettiin lasten kirjat. Piti kuulemma siristellä aina välillä, kun se järjestely oli niin tarkkaa puuhaa. En tiedä, mistä tämä on opittu, mutta siinä sitten siristeltiin ja järjesteltiin. Pullamaidot otettiin sitten urakan päätteeksi. Ja ainakun silmävältti, oli pienet kädet kokoajan pullapussin ympärillä.
Ice Cube ja I got my locs on lauluralli.
Viime viikolla oltiin aamupäiväkerhoon menossa, kun esikoinen sanoi menevänsä sinne yksin. Oli kuulema jo tarpeksi vanha liikkumaan yksikseen. Olikohan tällä rohkaistumisella jotain tekemistä yöllisten tapahtumien kanssa? Yöllä nimittäin kuului, että: " Isi,isi. Tuu hakemaan tuo perhonen pois. Se ei suotu lentämään tuosta kynnykseltä mihinkää ja hyökkäilee koko ajan päälle." Menin huoneeseen ja sanoin, että näit varmaan unta. Hän sanoi vaan että hyvä kun otit siihen purkkiin sen. Aamulla kysyin, että mikäs se perhoshomma oli? Se oli kuulema ollut Tohtori Perhonen, mikä ei suostunut lähtemään pois. Onneksi olin sen sitten purkkiin laittanut ja missäköhän se purkki nyt onkaan? Olisi pitänyt se kaivaa esille ja näyttää missä se Tohtori nyt on. Tuossa olisi jo hyvä lasten sadun aihe. Voinkin laajentaa seuraavalle asteelle tätä höpöttelyäni ja julkaista lastenkirjan: Hyökkäilevän Tohtori Perhosen hyvänyön sadut. Vähän niinkun alkuperäinen Jörö-jukka, muttei sinne päinkään.
Kun olin sitten saanut vihdoinkin pojan nukkumaan, alkoi klo 4 kuulua sängystä laulua: " Mikäs se siellä huruttaa, se taitaa olla mopo. Mopo, mopo, mopo. " jne. Ei tullut sitten ilmeisesti aiemmin mielen lauleskella. Hyvä, ettei pidättänyt sisällään. Tiedä millaisen trauman se olisi aiheuttanut. .
Käytiin eräänä päivänä Hakaniemessä retkellä. Siellä hetki pyörittyämme, päätimme mennä nauttimaan pullakahvit kahvilaan. Karhupuiston kulmalta löysimme Kulmakahvilan. Oikeinkin mukava kahvila oli se ja ystävällistä henkilökuntaa ja asiakasta sisälsi myös kyseinen kahvila. Suosittelen! Bonuksena oli vastapäätä kallion paloasema, jossa näkyi paloautoja ja ambulansseja. Ja jossei tuo vielä vakuuttanut, niin pisteenä iin päälle: MUSTA VESSANPÖNTTÖ vessassa. ( Miksiköhän mainitsin tuon vessassa. Ei kait se kahvilan puolellakaan ollut. Siinä istunnollako istut ja samalla vedät patonkia naamaan. Häh? ) Ni ei ole semmoista pönttöä ole edes Joensuussa nähty. Sitä ihmeteltiin esikoisen kanssa oikein tovi. Ja piti oikein mainita henkilökunnanedustajalle siitä ja hyvistä patongeista kanssa.
Olkoon soundträkin esittäjän nyt yksi legendaarinen skeittiukkeli ameriikan maalta. Ray Barbee nimittäin. Hän oli esiintymässä eilen, 5.3.2012, Union Fivessa parin biisin verran.
Hienoa oli nähdä, että vanha nuoruusajan tähti ovat vielä vedossa, eikä ollut edes kärähtänyt ollenkaan. Parran oli vaan kasvattanut.
Pieni pätkä live @ Union Five Ray Barbee ja heiluva kuva.
Ray Barbee nuorena poikasena ja Ban This elokuvan pätkä.
Ja sitten itse musisointi osuus. Elikkäs Ray Barbee ja Afroca kappale.
Rakennettiin tuossa yksi päivä pihassamme olleen lumikasan päälle lumilinna. Aikamoinen uraka, kun ei laiskana miehenä viitsinyt käydä kunnon lapiota. Selasella lasten "isolla" lapiolla huhkittiin tovi. Tuloksena oli hieno linna, jossa oli tirkistysreikiä ja tunneli sinne. Sekä tietenkin portaat ylös ja pyllymäki alas. Kaikilla on nyt tietenkin mielettömän hienosta lumilinnasta mielikuva. Pitäkää se. Se oli juuri sellainen. Ainakin jossain mielikuvitusmaassa olisi voinut olla. Mutta eiköhän illalla jo näkynyt viereisen pihan pojat hyppimässä linnaa hajalle. Kävihän se kuntoilusta. Se rakentaminen. Eipä siitä muuta hyötyä ollut pidemmän päälle. Hyvä ettei sydäriä tullut. Kaivamisesta nimittäin. Ei ole minkäännäköistä kunnioitusta nykyajan klopeilla. Ei minkäännäköistä. Toisin se oli meillä " vanhoina hyvinä päivinä".
Eräänä aamuna vessasta kuului iloinen huuto esikoisen toimesta : "isi,isi. Osasin heiluttaa pikkasen!" Eli oli pissimisen lopetettettuaan hemputtanut, ei jäänyt märkiä läikkiä etumukseen. Jokaisen pitäisi tuo taito opetella. Niin ison kuin pienenkin. Ei tulisi noloja läikkiä etumukseen. Tuosta aiheesta on mainio sketsikin, en vaan saa mieleeni kuka sen teki. Muuten olisi linkki siihen. Se joka ei hemputa, on menetetty mies.
Alkaa jo pikkuhiljaa tuo lumentulo ja talvi kyllästyttämään ja voisi jo kesä tulla aika vauhdilla. Hirveät Dallasit päällä ( jossei tiedä mitkä on dallakset, niin tsekkaappa jonkun vuoden Dallas tv- sarjan alkutunnari, ja huomaat miten Bobby Ewingillä on aika mahtavat hikiset kainalot jotka näkyy todella hyvin. Siitä nimitys dallasit.) saapi tuplarattaita työntää ulkona, kun aurauskalusto saapuu vasta joskus iltapäivällä auraamaan meidän kulmat. Onneksi eräs vanhempi rouva kulmilta tuntee jonkun joka tuntee aurauskaluston kuninkaan, jonka käskystä aurauskalustot saapuivat puhdistamaan sitten meidänkin jalkakäytävät vain 30 minuuttia puhelinsoiton jälkeen. Mafia, mafia. Tiedän parikin naispuolista henkilöä jotka odottaa kesää kovemmin kuin itse. Olkoon tämä omistettu heille, kyllä se kesä tulee toivottavasti pian. Terveiset Atalaan ja samaan talouteen itseni kanssa asuvalle vaimolleni.
Voideltiin joku päivä leipiä ja vaimoni kysyi esikoiselta, ottako hän Philadelphia sulatejuustoa päälle. Esikoinen kysyi: " Ai, mikä Silatemies?" Hetken selvitettyämme Philadelpia sulatejuuston syvintä olemusta, ryhdyimme jälleen miettimään tärkeää asiaa: millainen olisi Silatemies. Tottakai sellainen, joka kulkisi ympäriinsä hirvittävää vauhtia ja levittelisi silatetta ympäriinsä. Läiskisi sitä sudilla ympäri ja sotkisi paikkoja. Sellainen olisi Silatemies. Kertokaa terveisiä jos näette.
Taisi olla sama päivä, kun katselimme ulos ikkunasta poikien kanssa. Yhtäkkiä esikoinen alkoi luettelemaan ohikulkevista ihmisistä: "Tuo on varas. Tuokin on varas. Tuo on ainakin ihan selvästi varas. " Emme siis asu missään vankilassa. Vaan ihan normaalissa lähiössä suomessa. Kysyin, että miten tunnistaa varkaan. Niin vastaus oli, että kyllä sen nyt näkkee kuka on varas. Vaarallista seutua ilmeisesti tämä meidän seutumme.
Kävimme hiihtolomalla Joensuussa. Jo junassa tuli konflikti tästä. Kukaan muu, kuin me ei olisi sinne kuulemma saanut mennä. Olisi pitänyt olla junassa Joensuu poliisi, joka estäisi muiden pääsyn sinne. Niin esikoinen asian ilmoitti. Joensuussa oli paljon ulkoiluhommia ukin ja mummin kanssa ja pojat tykkäsivät kovasti. Kävime kaupungilla vaimoni kanssa ja parkkeeratessani autoa keskustan mittarialueelle, menin laittamaan rahaa parkkimittariin. 1 tunti maksoi 1,80€. MIttarissa luki,ettei automaatti anna vaihtorahoja takaisin, eikä 10 senttiset käy. Hyvän keinon ovat keksineet nyhtää ihmisiltä rahat pois, jos haluaa autoaan pitää tunnin keskustassa. Vain Joensuussa. Siellä on kuulema myös pikaruokapaikka, josta vois listan mukaan ostaa friteeratun kana -annoksen. Sen tilattuasi, myyjä kysyy: "Otatko friteerattuna?" Jos päätät ottaa, se maksaa tietysti ekstraa. Vaikka se on friteerattu nimellä listassa. Mitä ihmettä?
Kävimme myös yhtenä iltana ravintolassa syömässä ja tulimme taksilla pois. Kun istuimme taksiin ja annoimme määränpään osoitteen, sanoi taksikuski: " Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa mistä kuuluu Pate Mustajärven ääni." Oltiin vähän huuli pyöreänä vaimoni kanssa ja kuuntelimme mistä Paten jumalainen ääni kuuluisi. Lopulta meille selvisi, että kuskilta oli hävinnyt toinen kännykkä jonnekkin auton kätköihin. Lopulta Paten ääni paljasti puhelimen paikan. Vain Joensuussa. Mietimme myös miten luksus lastenvaateliike pärjäisi kaupungissa. Oma mielipiteeni oli, että voisimme ottaa kyseiseen liikkeen pystyyn laittoon tarvittavan pääoman ja mennä torinlavalle ja heittää rahat valmiiksi ihmisille. Niin pitkäaikainen olisi luultavasti liikken elinkaari. Sellainen taidefilmi on muuten olemassa. Sen lyhytelokuvan budjetti oli 1 miljoona puntaa. Filmin tapahtumat ovat siinä, että kamera kuvaa tapahtumaa, missä jossa poltetaan 1 miljoona puntaa. Se on taidetta sanon minä. Kyseinen raina oli aikoinaan Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestareilla ja nimeltään Watch the K Foundation Burn a Million Quid.
Perustimme eräänä päivänä Salakerho Tunnelin esikoisen kanssa. Sen tehtävänä on etsiä toinen ruskea kissahelistin meidän muovisen käkikellomme painoksi. Nyt meillä on jo yksi, mutta jos jollain löytyisi toinen, olisi se hienoa. Alla on kuva kyseisetä projektista. Alkaa mennä jo tuunailun ja kotoilun puolelle tämäkin blogi. Ollaan kohta jossain lifestyle ohjelmassa kertomassa Silatemiehistä ja rakentelemassa jotain kummallisia esineitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessä ehkäpä.
Ja lopuksi ei niinkään loppukevennys, vaan päinvastoin. Kuulin jostain, että Olli Lindholm meinaa tehdä lapsille tuutulauluja. Miksi kukaan kauhuelokuvaohjaaja ei ole tätä keksinyt. Juoni olisi vaan, kun Olli keksii lyriikoita ja testaa niitä lapsilla. Painajaisia näette kaikki nyt tämän uutisen pohjalta. Ei ollut mukava teko minulta tämä. Anteeksi. Toivottavasti tämä vie kaiken pahan pois. Paolo Vasilen Tema B elokuvasta LA POLIZIA INTERVIENE : ORDINE DI UCCIDERE.
Tiistaina oli tiukka vierailujen päivä. Aamusta esikoisen tyttöpuolinen kaveri tuli käymään kylässä ja leikkimään. Siinä maalattiin vesiväreillä hienoja taideteoksia lasten toimesta. Itse en ymmärrä vesivärien hienoutta olenkaan. Ei niillä voi saada mitään säällistä aikaiseksi. Tai en itse ainakaan ole koskaan onnistunut saamaan muuta kuin erivärisiä läiskiä paperille. Ei ole ihmisten hommaa vesiväreillä maalaaminen, ei. Onneksi on jo niin vanha, ettei kukaan pysty siihen pakottamaan. Leikkikaverin äidillä oli kasvomaalit mukana ja ehdotinkin, että molemmille voisi maalata silmälasit. Niin he ryhtyivät tuumasta toimeen ja laseista tuli mahtavat. Voisin ryhtyä kesällä kasvomaalariksi, joka tekisi pelkästään silmälaseja lapsille. Mahtavan näköistä olisi se, kun kulkisi jonollinen lastentarhanlapsia ohi ja kaikilla olisi lasit.Maalausurakan keskellä piti käydä vessassa, yhtäaikaa tietysti. Kohta kuuluikin iloinen huuto: " Heimeillähän on samanväristä pissaa!" Niin ovat erot pieniä tyttöjen ja poikain välillä.
Aamusta oltiin sitten kolmestaan huonepeikkoja, ennen kerhoon lähtöä. Jos joku ei vielä tiedä, mitä ne ovat, niin ei taida seurata paljon muotivirtauksia. Tottakai ne ovat sellaisia peikkoja, jotka kantaa paljon tavaraa huoneesta toiseen. Eli juuri kun olet saanut raivattua kämpän jonkinnäköiseen järkevään kuntoon, voivat huonepeikot tulla yhtäkkiä ja ryhtyä kantamaan tavaraa ympäriinsä. Tosin aika harmittomia ne ovat. Eivät rähisseet edes hirveästi. Niillä oli myös pesä olohuoneen sohvalla, jonne ei tosin nuorinpeikko eikä vanhinkaan saaneet tulla. Kylmään maailmaan jäivät kaikki muut paitsi keskimmäinen peikko. Sillä oli kuulemma oikein hiki pesässään. Kääntää nyt puukkoa haavassa vielä.
Eilen illalla järjesteltiin uudelleen esikoisen huone. Meille oli palkattu oikein bändi viihdyttämään raskaimman työntekijää, eli minua. Toinen orkan jäsenistä soitti rikkinäistä rumpua ja toinen 4 kielistä kitaraa. Aikamoinen mökä kävi kieltämättä. Ja aika heikko kappalevalikoima oli vielä bändillä. Tuli vaan Muumilaaksoon laulu ja sitten sellainen laulu, missä laulettiin: "Pöllö,Pöllö,Pöllö." Saa nähdä ensi kesän bisnekset, kun maalataan silmälaseja kadulla ja kyseinen bändi soittaa taustalla, 8 € on tavoite saada palkkioiksi kesän osalta.
Nyt kun ollaan jo muotia esitelty aiemmissa kirjoitelmissa, on aika mennä sisustukseen. Kaivettiin vihdoin esikoiselle patterikäyttöinen levari omaan huoneeseen. Tosin siitä oli patterit loppu ettei päästy sitä testaamaan. Vielä pitää odotella hetki, kun ei siivouskomerosta ja saunasta löytynyt kuulemma sopivia erikoispattereita. Niitä olisi ehkä ollut jossain erikoispiilossa, muttei esikoinen suostunut sitä paljastamaan.
Kuten jokaisessa hienossa blogissa, pitää tässäkin olla kuva lastenhuoneesta. Eli vähän tavaraa, jotka on hienossa järjestyksessä ja pelkästään vanhoja klassikko leluja. Tosin meillä hyllyt tursuaa vanhaa ja uutta tavaraa. Enkä ole vieläkään, tai siis esikoinen ei ole vieläkään saanut tahtoaan läpi, jotta laittaisimme joko vanhat Star Wars tai G.I. JOE verhot ikkunaan. Mutta tärkein tietysti, että ylähyllyn VHS osiossa on Myyrä, Touhulat, Professori Baltazar ja Ice-T: n Original Gangster sulassa sovussa. Sieltä voi sitten valita sopivaan ikäluokkaan kuuluvat elokuvat illan ratoksi.
Huoneeseen kuuluu myös venäläinen käkikello, joka ei toimi ja jonka käki näyttää aivan pululta.
Otin koti-isänä olemisen kunniaksi silloin aluksi tavoitteen lukea jonkin kirjan/ viikko. Edellisistä lukukokemuksista oli aikaa ja se oli tosi satunnaista. Tähän asti itselleni pitämäni lupaus on pitänyt. Viimeisin kirja minkä luin oli tietenkin, melkein verrattavissa lastenhoito-oppaisiin joita olisi ehkä kanssa pitänyt jossain vaiheessa lukea, Iceberg Slimin Parittaja elikkäs The Pimp. Kannattaa tutustua siihen. Nopea lukuinen, tosin oli kaivannut vielä hieman syvempää otetta itse asiaan. Kun Iceberg pääsi hommissaan huipulle, tuntui ettei sitä käsitelty kuin pintapuolisesti ja sitten tulikin kirjan loppu. Mutta silti suosittelen. Itsellänikin on aina näissä jutuissa niin syvääuotaavia analyysejä asiasta kuin asiasta. Joten annettakoon legendalle tuo anteeksi.
Päivällä kun tultiin kerhosta, tuli rappukäytävässä vastaan korjausmies. Hän oli odottanut meitä käytävässä kuullessaan lasten ääniä. Hän kysyi meiltä päiväuniajan ja sanoi, että sittenpä me ei porata siihen aikaan, niin saa pojat nukkua. Vielä on hyvyyttä näköjään tallella maailmassa. Toisin kuin Makin ja Kurren Kuuden vuoden kuuliaisuus -kappaleessa. Se oli varmaan se Mayojen kalenterin ennustama maailmaloppu, joka tuli etuajassa. Mitä ihminen ajattelee, kun menee tekemään tuommoista? Ovat varmaan impanneet vesivärejä sen hiljaisolonsa aikana. Helekkari.
Kuvassa Maki kantaa televisiossa luvatun kappaleen raskasta taakkaa. JO 5000 vuotta sitten tämä asia osattiin ennustaa. Ihmekkö kun Mayat hävisivät maailmasta, kun tiesivät mitä tuleman pitää. Enkä edes kehtaa postata sitä kappaletta. Se edistää vaan maailman tuhoutumista. Se on selvä kun pläkki. Voisi tulla joku Ulkoavaruuden kapteeni tai Brave Captain
(Tavan Masalle kunnia kuvasta, jonka käytöstä ei lupia kyselty)
ja viedä Kuuden vuoden kuuliaisuus -masternauhat ja kaikki kopiot muille planetoille. Ellei se ole sitten jo valmiiksi muinaisten avaruusolioiden juonia, se kappale siis..
Tehdään nyt vielä aasinsilta päivän soundträk kappaleeseen. Joensuu ei ollut aikoinaan mikään paras paikka hommata uutta ja hienoa musiikkia 80-90- luvuilla. Karjalan musiikista tosin sai esim. Hijack bändin Horns of Jericho cd:n ja jotain muuta random räppiä. Alla Hijack paita kokoelmani, kaikki 3 kappaletta.
Ja vielä kaikille lapsille ja miksei aikuisellekkin muistutukseksi, elä lähe vieraitten mukaan, alla oleva kipale.
Silloin ei ollut internettia, josta olisi levyä saanut tilattua. Joten ainut toivo oli ulkomailla käydessä niitä etsiä. Skeittielokuvista tuttuja musiikkeja metsästettiin susien avulla, kuitenkaan löytämättä niitä. Ei ollut Pafoksen lomakohteisa sen parempi levyvalikoima, mutta tulipahan siellä tutustuttua pitakebappiin. Aika monta niitä meni viikon aikana. Joensuussa oli hetken eräs levykauppa, jonka nimeä en muista, josta sai tilattua ulkomailta punkkia. Muttei sieltäkään saatu Operation Ivyä, Firehosea, Blastia jne. Joten niitä piti sitten nauhottaa mankalla suoraan telkkarin kaiuttimesta. Kasettejakin joutui kopioimaan, jossei omistanut 2 pesäistä mankkaa, kaksi mankkaa vastakkain peiton alla. E tullut hälyääniä. Ei ollut nuoren helppoa olla Joensuussa. Ei saanut levyjä, mutta olihan meillä toki Pronssimies a.k.a. Karate Mauri, joka tykkää kulkea paljon speedoissa, mutta se on jo eri juttu se. Sen takia jo kannattaisi käydä Joensuussa.Vasta vuosia myöhemmin sai näitä levyjä hyllyynsä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Mutta tästäpä sitä Firehosea. Aina tulee hyvälle päälle, kun tämän kuulee.
Miksi on aina juuri se aamu, kun pitää herätä kaikkien aikaisin, kun molemmat pojat nukkuisivat pitkään. Joka aamu ollaan tavallisesti ylhäällä jo ennen 6, mutta viime viikolla kun oli neuvolaan meno, niin joutui oikein herättelemään. Vääryys on taas valloillaan maailmassa. Eli käytiin siis 3-vuotis neuvolassa ja sen jälkeen toisen kerran elämässä parturissa. Sininen väri oli jo unohtunut, nyt hän haluaisin kuulema kasvattaa pitkän tukan. Käytiinpä siistimässä silti ja palkintona oli sitten jäätelö lähikaupasta. Itse valitsemana.
Vaikka ollaan aikaisin ylhäällä, kestää ulos lähtö silti aina aika pitkään. Ei olla hustlaamassa leikkipuistossa vielä siihen aikaan.
Yhden päivän leikki oli murskaaja. Olisi pitänyt saada murskata kaikki mitä käsiin sai. Oli televisiota, pianoa yms. murskauslistalla. Mistä lienee tulut moinen. Varmaan aavisti jo tulevaisuuteen, että aiomme katsoa sitten kun hän on tarpeeksi vanha, Chuck Norrisin - Breaker, breaker -elokuvan. Ehkä hänestäkin tulee rekkakuski ameriikan takamaille.
Saapi sitten isänsä kaikki eläinprinttipaidat omakseen ja ohjeistan vain maailmalle piimapurkin kanssa. Kertookohan hän sitten mennessään kouluun, että : " Halusin olla pienenä palomies, mutta kun sain ensimmäisen eläinprinttipaidan, jossa oli kotkan kuva, leikkasin siitä hihat pois ja minusta tuli rekkamies Chuck Norrisin tapaan." Kaikki lapset hurraisivat ja taputtaisivat käsiään ja poikani lähtisi pienellä muovirekalla koulusta pois kohti auringonlaskua. En tiedä, tuleeko niin tapahtumaan.
Tai onkohan meillä samanlainen kohtaus jommankumman pojan kanssa myöhempään, kuin Over The Topissa. Jossa Sylvester Stallonen esittämä hahmo saa jälleen poikaansa yhteyden ja repii tältä farkkutakista hihat pois, jotta hän voi olla isänsä kaltainen? Herkkä kohtaus on se.
Eräänä päivänä meidän olisi pitänyt kaivaa joulutontut kuulema esille. Kun sanoin, että otetaan ne vasta ensi jouluna, mutta voimme pääsiäisenä kaivaa pääsiäistiput esille. Esikoinen kysy, että millaisia ne Pääsiäis Iguaanit ovat sitten. Ryhdyttiin sitten tätä kuuloharhaa pohtimaan, että millaisia voisi pääsiäis iguaanit olla. Niillä olisi pienet pahviset kolmiohatut päässä ja hännässä kulkunen. Voisimmekin ruveta uutta pääsiäisperinnettä viemään eteenpäin. Tosin leikki-iguaaneilla. Oikeita en halua seurakseni infrapunasaunaamme, en.
Kuuntelimme päivällä kaikenlaista musiikkia. Ensin oli vuorossa Free Beer nimisen yhtyeen rullalautailu tyylistä punkkirokkia. Se on Guerreron skeittaavien veljesten ensimmäisiä bändiviritelmiä. Kuuntelimme A-puolen siitä, kun esikoinen totesi jotta voisimeko laittaa tuon murinamusiikin pois. Nuorempi pyöri siinä vaiheessa villisti jo lattialla ympyrää. Ei taida olla veljeksillä samanlainen musiikkimaku.
Sitten kysyin, että mitäs voisimme kuunnella. Kuulemma viulumusiikkia, niinkuin äidin kanssa aina. Häntä kiinnostaa viulunsoittaminen tällä hetkellä. Saas nähä, miltä se harjoittelu kuulostaa sitten muiden korvissa. Mutta varmasti kokeilemaan pääsee. Nuorempi pyörii edelleen villisti ympyrää.
Viulumusiikin jälkeen vaihdoimme suomalaiseen lastenlevy klassikkoon, Merirosvo kapteeni Ynjevi Lavankopoksahdukseen. Se maistui aika pitkään, mutta sitten piti sekin vaihtaa, kun se oli kuulemma liian AMERIKKALAISTA!Mistähän moinen anayysi?
Sitten menimmekin tuttuun ja turvalliseen klassikko materiaaliin, eli Hiekkalaatikkojengin Paukku-regeeseen. Kertoo Nestori nallesta, jolla on ongelma. Hän nimittäin piereskelee paljon ja ajaa kaikki ystävänsä pois ympäriltään. Kuten jo aiemmin todettu, niin pieruhuumori on parasta huumoria. Ja nyt molemmat tanssivat villisti ympäri olohuonetta. Vanhemmalla on alkanut olemaan isohko hoivavietti nuorempaa kohtaan. Hän haluaa syöttää ja jaka omasta ruuastaan pienenpieniä makupaloja. Ehkä se jakamaan oppiminen tulee sitten vielä tässä piakkoin. Leluista on ainakin hirmuinen tappelu.
Tuosta voi alkuun kuunnella pätkän. Laitan siitä koko version, jahka kerkeen.
Laitetaan nyt taas Ice-T:tä illan viimeiseksi hitaaksi, kun kellonajoista päästiin puhumaan.
Ja junasta kuultu hauska keskustelu, äidin ja 2 pojan välillä, joka päättyi äidin sanoihin: " Ei siellä Vantaalla ole muuta kivaa kun Helsinki-Vantaa lentokenttä."
