Paholaisen tuutulauluja ja Silatemiehiä

Rakennettiin tuossa yksi päivä pihassamme olleen lumikasan päälle lumilinna. Aikamoinen uraka, kun ei laiskana miehenä viitsinyt käydä kunnon lapiota. Selasella lasten "isolla" lapiolla huhkittiin tovi. Tuloksena oli hieno linna, jossa oli tirkistysreikiä ja tunneli sinne. Sekä tietenkin portaat ylös ja pyllymäki alas. Kaikilla on nyt tietenkin mielettömän hienosta lumilinnasta mielikuva. Pitäkää se. Se oli juuri sellainen. Ainakin jossain mielikuvitusmaassa olisi voinut olla. Mutta eiköhän illalla jo näkynyt viereisen pihan pojat hyppimässä  linnaa hajalle. Kävihän se kuntoilusta. Se rakentaminen. Eipä siitä muuta hyötyä ollut pidemmän päälle. Hyvä ettei sydäriä tullut. Kaivamisesta nimittäin. Ei ole minkäännäköistä kunnioitusta nykyajan klopeilla. Ei minkäännäköistä. Toisin se oli meillä " vanhoina hyvinä päivinä".

Eräänä aamuna vessasta kuului iloinen huuto esikoisen toimesta : "isi,isi. Osasin heiluttaa pikkasen!" Eli oli pissimisen lopetettettuaan hemputtanut, ei jäänyt märkiä läikkiä etumukseen. Jokaisen pitäisi tuo taito opetella. Niin ison kuin pienenkin. Ei tulisi noloja läikkiä etumukseen. Tuosta aiheesta on mainio sketsikin, en vaan saa mieleeni kuka sen teki. Muuten olisi linkki siihen. Se joka ei hemputa, on menetetty mies.

Alkaa jo pikkuhiljaa tuo lumentulo ja talvi kyllästyttämään ja voisi jo kesä tulla aika vauhdilla. Hirveät Dallasit päällä ( jossei tiedä mitkä on dallakset, niin tsekkaappa jonkun vuoden Dallas tv- sarjan alkutunnari, ja huomaat miten Bobby Ewingillä on aika mahtavat hikiset kainalot jotka näkyy todella hyvin. Siitä nimitys dallasit.)  saapi tuplarattaita työntää ulkona, kun aurauskalusto saapuu vasta joskus iltapäivällä auraamaan meidän kulmat. Onneksi eräs vanhempi rouva kulmilta tuntee jonkun joka tuntee aurauskaluston kuninkaan, jonka käskystä aurauskalustot saapuivat puhdistamaan sitten meidänkin jalkakäytävät vain 30 minuuttia puhelinsoiton jälkeen. Mafia, mafia. Tiedän parikin naispuolista henkilöä jotka odottaa kesää kovemmin kuin itse. Olkoon tämä omistettu heille, kyllä se kesä tulee toivottavasti pian. Terveiset Atalaan ja samaan talouteen itseni kanssa asuvalle vaimolleni.

Voideltiin joku päivä leipiä ja vaimoni kysyi esikoiselta, ottako hän Philadelphia sulatejuustoa päälle. Esikoinen kysyi: " Ai, mikä Silatemies?" Hetken selvitettyämme Philadelpia sulatejuuston syvintä olemusta, ryhdyimme jälleen miettimään tärkeää asiaa: millainen olisi Silatemies. Tottakai sellainen, joka kulkisi ympäriinsä hirvittävää vauhtia ja levittelisi silatetta ympäriinsä. Läiskisi sitä sudilla ympäri ja sotkisi paikkoja. Sellainen olisi Silatemies. Kertokaa terveisiä jos näette.

Taisi olla sama päivä, kun katselimme ulos ikkunasta poikien kanssa. Yhtäkkiä esikoinen alkoi luettelemaan ohikulkevista ihmisistä: "Tuo on varas. Tuokin on varas. Tuo on ainakin ihan selvästi varas. " Emme siis asu missään vankilassa. Vaan ihan normaalissa lähiössä suomessa. Kysyin, että miten tunnistaa varkaan. Niin vastaus oli, että kyllä sen nyt näkkee kuka on varas. Vaarallista seutua ilmeisesti tämä meidän seutumme.

Kävimme hiihtolomalla Joensuussa. Jo junassa tuli konflikti tästä. Kukaan muu, kuin me ei olisi sinne kuulemma saanut mennä. Olisi pitänyt olla junassa Joensuu poliisi, joka estäisi muiden pääsyn sinne. Niin esikoinen asian ilmoitti. Joensuussa oli paljon ulkoiluhommia ukin ja mummin kanssa ja pojat tykkäsivät kovasti.  Kävime kaupungilla vaimoni kanssa ja parkkeeratessani autoa keskustan mittarialueelle, menin laittamaan rahaa parkkimittariin. 1 tunti maksoi 1,80€. MIttarissa luki,ettei automaatti anna vaihtorahoja takaisin, eikä 10 senttiset käy. Hyvän keinon ovat keksineet nyhtää ihmisiltä rahat pois, jos haluaa autoaan pitää tunnin keskustassa. Vain Joensuussa. Siellä on kuulema myös pikaruokapaikka, josta vois listan mukaan ostaa friteeratun kana -annoksen. Sen tilattuasi, myyjä kysyy: "Otatko friteerattuna?" Jos päätät ottaa, se maksaa tietysti ekstraa. Vaikka se on friteerattu nimellä listassa. Mitä ihmettä?

Kävimme myös yhtenä iltana ravintolassa syömässä ja tulimme taksilla pois. Kun istuimme taksiin ja annoimme määränpään osoitteen, sanoi taksikuski: " Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa mistä kuuluu Pate Mustajärven ääni." Oltiin vähän huuli pyöreänä vaimoni kanssa ja kuuntelimme mistä Paten jumalainen ääni kuuluisi. Lopulta meille selvisi, että kuskilta oli hävinnyt toinen kännykkä jonnekkin auton kätköihin. Lopulta Paten ääni paljasti  puhelimen paikan. Vain Joensuussa. Mietimme myös miten luksus lastenvaateliike pärjäisi kaupungissa. Oma mielipiteeni oli, että voisimme ottaa kyseiseen liikkeen pystyyn laittoon tarvittavan pääoman ja mennä torinlavalle ja heittää rahat valmiiksi ihmisille. Niin pitkäaikainen olisi luultavasti liikken elinkaari. Sellainen taidefilmi on muuten olemassa. Sen lyhytelokuvan budjetti oli 1 miljoona puntaa. Filmin tapahtumat ovat siinä, että kamera kuvaa tapahtumaa, missä jossa poltetaan 1 miljoona puntaa. Se on taidetta sanon minä. Kyseinen raina oli aikoinaan Rakkautta ja Anarkiaa elokuvafestareilla ja nimeltään Watch the K Foundation Burn a Million Quid.

Perustimme eräänä päivänä Salakerho Tunnelin esikoisen kanssa. Sen tehtävänä on etsiä toinen ruskea kissahelistin meidän muovisen käkikellomme painoksi. Nyt meillä on jo yksi, mutta jos jollain löytyisi toinen, olisi se hienoa. Alla on kuva kyseisetä projektista. Alkaa mennä jo tuunailun ja kotoilun puolelle tämäkin blogi. Ollaan kohta jossain lifestyle ohjelmassa kertomassa Silatemiehistä ja rakentelemassa jotain kummallisia esineitä. Kymppi uutisten loppu kevennyksessä ehkäpä.

Ja lopuksi ei niinkään loppukevennys, vaan päinvastoin. Kuulin jostain, että Olli Lindholm meinaa tehdä lapsille tuutulauluja. Miksi kukaan kauhuelokuvaohjaaja ei ole tätä keksinyt. Juoni olisi vaan, kun Olli keksii lyriikoita ja testaa niitä lapsilla. Painajaisia näette kaikki nyt tämän uutisen pohjalta. Ei ollut mukava teko minulta tämä. Anteeksi. Toivottavasti tämä vie kaiken pahan pois. Paolo Vasilen Tema B elokuvasta LA POLIZIA INTERVIENE : ORDINE DI UCCIDERE.