Silmälasit ja Mayojen maailmanlopun ennustuksen esiaste

Tiistaina oli tiukka vierailujen päivä. Aamusta esikoisen tyttöpuolinen kaveri tuli käymään kylässä ja leikkimään. Siinä maalattiin vesiväreillä hienoja taideteoksia lasten toimesta. Itse en ymmärrä vesivärien hienoutta olenkaan. Ei niillä voi saada mitään säällistä aikaiseksi. Tai en itse ainakaan ole koskaan onnistunut saamaan muuta kuin erivärisiä läiskiä paperille. Ei ole ihmisten hommaa vesiväreillä maalaaminen, ei. Onneksi on jo niin vanha, ettei kukaan pysty siihen pakottamaan. Leikkikaverin äidillä oli kasvomaalit mukana ja ehdotinkin, että molemmille voisi maalata silmälasit. Niin he ryhtyivät tuumasta toimeen ja laseista tuli mahtavat. Voisin ryhtyä kesällä kasvomaalariksi, joka tekisi pelkästään silmälaseja lapsille. Mahtavan näköistä olisi se, kun kulkisi jonollinen lastentarhanlapsia ohi ja kaikilla olisi lasit.Maalausurakan keskellä piti käydä vessassa, yhtäaikaa tietysti. Kohta kuuluikin iloinen huuto: " Heimeillähän on samanväristä pissaa!" Niin ovat erot pieniä tyttöjen ja poikain välillä.

Aamusta oltiin sitten kolmestaan huonepeikkoja, ennen kerhoon lähtöä. Jos joku ei vielä tiedä, mitä ne ovat, niin ei taida seurata paljon muotivirtauksia. Tottakai ne ovat sellaisia peikkoja, jotka kantaa paljon tavaraa huoneesta toiseen. Eli juuri kun olet saanut raivattua kämpän jonkinnäköiseen järkevään kuntoon, voivat huonepeikot tulla yhtäkkiä ja ryhtyä kantamaan tavaraa ympäriinsä. Tosin aika harmittomia ne ovat. Eivät rähisseet edes hirveästi. Niillä oli myös pesä olohuoneen sohvalla, jonne ei tosin nuorinpeikko eikä vanhinkaan saaneet tulla. Kylmään maailmaan jäivät kaikki muut paitsi keskimmäinen peikko. Sillä oli kuulemma oikein hiki pesässään. Kääntää nyt puukkoa haavassa vielä.

Eilen illalla järjesteltiin uudelleen esikoisen huone. Meille oli palkattu oikein bändi viihdyttämään raskaimman työntekijää, eli minua. Toinen orkan jäsenistä soitti rikkinäistä rumpua ja toinen 4 kielistä kitaraa. Aikamoinen mökä kävi kieltämättä. Ja aika heikko kappalevalikoima oli vielä bändillä. Tuli vaan Muumilaaksoon laulu ja sitten sellainen laulu, missä laulettiin: "Pöllö,Pöllö,Pöllö." Saa nähdä ensi kesän bisnekset, kun maalataan silmälaseja kadulla ja kyseinen bändi soittaa taustalla, 8 € on tavoite saada palkkioiksi kesän osalta.

Nyt kun ollaan jo muotia esitelty aiemmissa kirjoitelmissa, on aika mennä sisustukseen. Kaivettiin vihdoin esikoiselle patterikäyttöinen levari omaan huoneeseen. Tosin siitä oli patterit loppu ettei päästy sitä testaamaan. Vielä pitää odotella hetki, kun ei siivouskomerosta ja saunasta löytynyt kuulemma sopivia erikoispattereita. Niitä olisi ehkä ollut jossain erikoispiilossa, muttei esikoinen suostunut sitä paljastamaan.

Kuten jokaisessa hienossa blogissa, pitää tässäkin olla kuva lastenhuoneesta. Eli vähän tavaraa, jotka on hienossa järjestyksessä ja pelkästään vanhoja klassikko leluja. Tosin meillä hyllyt tursuaa vanhaa ja uutta tavaraa. Enkä ole vieläkään, tai siis esikoinen ei ole vieläkään saanut tahtoaan läpi, jotta laittaisimme joko vanhat Star Wars tai G.I. JOE verhot ikkunaan.  Mutta tärkein tietysti, että ylähyllyn VHS osiossa on Myyrä, Touhulat, Professori Baltazar ja Ice-T: n Original Gangster sulassa sovussa. Sieltä voi sitten valita sopivaan ikäluokkaan kuuluvat elokuvat illan ratoksi.

Huoneeseen kuuluu myös venäläinen käkikello, joka ei toimi ja jonka käki näyttää aivan pululta.

Otin koti-isänä olemisen kunniaksi silloin aluksi tavoitteen lukea jonkin kirjan/ viikko. Edellisistä lukukokemuksista oli aikaa ja se oli tosi satunnaista. Tähän asti itselleni pitämäni lupaus on pitänyt. Viimeisin kirja minkä luin oli tietenkin, melkein verrattavissa lastenhoito-oppaisiin joita olisi ehkä kanssa pitänyt jossain vaiheessa lukea, Iceberg Slimin Parittaja elikkäs The Pimp.  Kannattaa tutustua siihen. Nopea lukuinen, tosin oli kaivannut vielä hieman syvempää otetta itse asiaan. Kun Iceberg pääsi hommissaan huipulle, tuntui ettei sitä käsitelty kuin pintapuolisesti ja sitten tulikin kirjan loppu. Mutta silti suosittelen. Itsellänikin on aina näissä jutuissa niin syvääuotaavia analyysejä asiasta kuin asiasta. Joten annettakoon legendalle tuo anteeksi.

Päivällä kun tultiin kerhosta, tuli rappukäytävässä vastaan korjausmies. Hän oli odottanut meitä käytävässä kuullessaan lasten ääniä. Hän kysyi meiltä päiväuniajan ja sanoi, että sittenpä me ei porata siihen aikaan, niin saa pojat nukkua. Vielä on hyvyyttä näköjään tallella maailmassa. Toisin kuin Makin ja Kurren Kuuden vuoden kuuliaisuus -kappaleessa. Se oli varmaan se Mayojen kalenterin ennustama maailmaloppu, joka tuli etuajassa. Mitä ihminen ajattelee, kun menee tekemään tuommoista? Ovat varmaan impanneet vesivärejä sen hiljaisolonsa aikana. Helekkari.

Kuvassa Maki kantaa televisiossa luvatun kappaleen raskasta taakkaa. JO 5000 vuotta sitten tämä asia osattiin ennustaa. Ihmekkö kun Mayat hävisivät maailmasta, kun tiesivät mitä tuleman pitää. Enkä edes kehtaa postata sitä kappaletta. Se edistää vaan maailman tuhoutumista. Se on selvä kun pläkki. Voisi tulla joku Ulkoavaruuden kapteeni tai Brave Captain

                             (Tavan Masalle kunnia kuvasta, jonka käytöstä ei lupia kyselty)

ja viedä Kuuden vuoden kuuliaisuus -masternauhat ja kaikki kopiot muille planetoille. Ellei se ole sitten jo valmiiksi muinaisten avaruusolioiden juonia, se kappale siis..

Tehdään nyt vielä aasinsilta päivän soundträk kappaleeseen. Joensuu ei ollut aikoinaan mikään paras paikka hommata uutta ja hienoa musiikkia 80-90- luvuilla. Karjalan musiikista tosin sai esim. Hijack bändin Horns of Jericho cd:n ja jotain muuta random räppiä. Alla Hijack paita kokoelmani, kaikki 3 kappaletta.

 Ja vielä kaikille lapsille ja miksei aikuisellekkin muistutukseksi, elä lähe vieraitten mukaan, alla oleva kipale.

Silloin ei ollut internettia, josta olisi levyä saanut tilattua. Joten ainut toivo oli ulkomailla käydessä niitä etsiä. Skeittielokuvista tuttuja musiikkeja metsästettiin susien avulla, kuitenkaan löytämättä niitä. Ei ollut Pafoksen lomakohteisa sen parempi levyvalikoima, mutta tulipahan siellä tutustuttua pitakebappiin. Aika monta niitä meni viikon aikana. Joensuussa oli hetken eräs levykauppa, jonka nimeä en muista, josta sai tilattua ulkomailta punkkia. Muttei sieltäkään saatu Operation Ivyä, Firehosea, Blastia jne. Joten niitä piti sitten nauhottaa mankalla suoraan telkkarin kaiuttimesta. Kasettejakin joutui kopioimaan, jossei omistanut 2 pesäistä mankkaa, kaksi mankkaa vastakkain peiton alla. E tullut hälyääniä. Ei ollut nuoren helppoa olla Joensuussa. Ei saanut levyjä, mutta olihan meillä toki Pronssimies a.k.a. Karate Mauri, joka tykkää kulkea paljon speedoissa, mutta se on jo eri juttu se. Sen takia jo kannattaisi käydä Joensuussa.Vasta vuosia myöhemmin sai näitä levyjä hyllyynsä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

 Mutta tästäpä sitä Firehosea. Aina tulee hyvälle päälle, kun tämän kuulee.