Eikä edes löytynyt Reijo Kallion versiota. Ei jaksa käydä rippaamaan omalta Reiskan levyltä, niin menköön nyt sitten jonkun Jukka Raitasen versio. Ennen kun palasin töihin käytiin eräänä päivänä alepassa. Taisipa olla uudenvuodenpäivä. Ei ollut Alepa auki, joten esikoinen meni oven eteen ja ryhtyi puhaltamaan sitä. Kysyin mitä hän tekee, ja hän vastasi puhaltavansa, josko ovi sillä aukeaisi. Ohi käveli joku toinenkin perhe ja siinä sitten molemmat puhallettiin Alepan ovea kuopuksen katsoessa rattaissa ja vieras perhe naureskeli huvittuneena ohikulkiessaan. Eipä auennut ovi, vaikka punaisena puhkittiin. Mitä lie valhetta koko 3 pientä porsasta ja paha susi -satu. Ei se toiminut oikeasti. Ei kannata siihen luottaa, jos kauppa on kiinni tai avaimet jääneet lukon taakse. Naurettavaksi tekee vaan isot ihmiset ittensä. Pienet ovat vain suloisia tehdessään niin.
Eräänä aamuna herätessä keittiössä oli taas niin kirkasta, että ei auttanut kuin aurinkolasit laittaa päähän. Tietenkään suoraan ei syömään menty, vaan piti olohuoneessa käydä jotain ja meinasi seinä voittaa kaksintaistelun seinäänpäin kävelyssä. Oli ilmeisesti valon - ja varjonraja senverran suuri, että hullusti meinasi käydä ja niinpä esikoinen teki johtopäätöksen, että aurinkolasit joutaa kuopukselle. Ihailtavaa veljesrakkautta.
Illalla sitten oli taas aika raisut hyppimisleikit ennen nukkumaanmenoa. Isompi hyppi alasti sohvalla ja huusi olevansa naku Angry birds ja pienenpi oli sitten kuulema vaate Angry Birds. Hauskaa tuossa on se, ettei meidän koko perheestä kukaan ole koskaan edes pelannut kyseistä peliä. Leikkikenttä opettaa näköjään..
Nyt on pakko hehkuttaa vilapaitaa, minkä löysin käytettynä kyliltä. Oikein Moskovan- ja Lake Placidin Olymppialaisten villapaita. Kyllä sillä kelepaa. Kisojahan boikotoi peräti 47 maata, mutta silti vain Tsekit voitti jalkapallon loppuottelun. Kisoja kisottiin Leninin olympiastadionilla. Silalailla. Tämähän alkaa saada jo melkein muotiblogin statusta, kun hipsterit ja hipit ryntää lähimmille kirpputoreille etsien samanlaista paitaa, kun sillä yhellä viikonloppuisälläkin on. Tai sitten ei.
Hyllyjä kaivaessa löytyi myös Sinisten Punaisten Miesten C-kasetti. Aivan mahtava kasetti kyseessä. Kannattaa hoitaa kotiin, jos jostain sattuu vastaan tulemaan. Tai kannattaa varmaan myös ensin hommata mankka tahi Walkamanit, että pystyy muustakin kun kun kansitaiteesta nauttimaan.
Eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa oli esikoinen taas istunnolla ja aikansa siellä oltuaan ei huutanutkaan Peseväistä, vaan sieltä kuului epäillyttävä ääni. Kun menimme katsomaan, oli hän yltäpäältä käsisaippuan peitossa lattioita myöten. Oli kuulemma laittanut rasvaa, ettei olisi kuiva iho. Tänään hän puhdisti vanutupoilla kasvonsa hampaidenpesun jälkeen. On tainnut seurata ovenraosta äitinsä puuhia. Myös vessanraikastin sai kyytiä ja siinä oli sitten ite ukkeli, lattia ja laatikollinen leluja, jotka oli pitänyt raahata vessaan mukaan, aivan merenhajuisessa raikkaassa tuoksussa. Aika potenssiin kymmenen on viety nuo nykynuorison vessatekemiset. Enää ei riitä pelkkä Aku Ankka lukemiseksi, vaan sinne pitää raahat laatikollinen leluja. Ihankuin niillä yltäisi leikkimään edes pöntältä käsin. En tosin ole koettanut. En voi tietää.
Työmiehen soundträkkinä sitten saakin toimia tällä kertaa McRad yhtye, jolta löytyy Weakness niminen kappale. Se kuuluu kaikkien aikojen parhaimpiin musiikkikappaleisiin, mitä on rullalautailuelokuvissa ollut. Elokuvahan on tietysti Public Domain ja Powell & Peralta on firma, jonka elokuva on. Huhu kertoo bändin tulevan myös maaliskuussa suomeen. Minä ainakin olen siellä.
Kyllä kelpaa tuota kattella, uijui.
Löytyy myös tuolta kyseinen kappale ja pari muutakin kovaa:
http://soundcloud.com/dj-kuk-norris/sk8mix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti