Rantakylän Superted

Olen monesti ottanut varoittavana esimerkkinä, kun esikoinen on hyppinyt sohvalla tahi sängyllä, oman kokemukseni hyppimisestä. Olin joskus pienenä katsonut saunan jälkeen Superted nimistä animaatiosarjaa. Sen jälkeen asettanut pyyhkeen hartioille viitan kaltaiseksi asiaksi. Lähtenyt juoksentelemaan ympäri asuntoa ja päätynyt hyppimään vanhempien sängylle. Seuraava kuva: Tikkamäen teho-osasto. No ei nyt ihan, mutta ei ollut Rantakylän Supertedillä laskeutuminen ihan kohillaan. Laskeutuminen tapahtui nimittäin suu edellä sängyn päätyyn. Hampaathan siinä lähti ja tuli monen viikon vellikuuri, kun ei ollut hampaita millä syödä kovia materiaaleja. Jos tästä pitäisi hakea jotain positiivista, niin sain syödä aika monta viikkoa perunavelliä. Silloista herkkuruokaani. EIpä ole esikoinen juurikaan ottanut tästä varoittavasta tarinasta onkeensa. Onneksi mitään ei ole vielä tapahtunut, on vaan napsahtanut kahden minuutin jäähyjä jäähypenkillä.

Kävimme joku aika sitten ensimmäisen kerran parturissa esikoisen kanssa. Tai vaimoni kävi. Ei enää isän ja Fiskarssien taito riittänyt tekemään pojan kuontalosta siistiä. No, he olivat menneet parturiin ja sitä oli jännitetty pari päivää jo. Palkinnoksi oli luvassa jätski. Kun parturiin oli päästy ja parturintäti kysellyt toiveita hiusmallista, oli päättäväisellä äänellä sanottu:" Siniseksi." Harminpaikka vaan, että juuri sinä päivänä oli parturista loppunut sininnen väri. No, ehkä seuraavalla kerralla tai maanantaina tai viikonloppuna, kuten esikoisella on tapana sanoa. Itse olen mennyt nuorena parturiin Dolp Lundgrenin, joka näytteli  Ivan Dragoa  Rocky -elokuvasarjassa, kuvan kanssa ja sanonut päätäväisesti että tälläiset hiukset olisi saatava.

Taisi sillä kerralla olla parturitädillä huumorintaju loppunut siltä päivältä tai jotain, koska en tuollaista saanut. Nyt on hiuskuontalo siinä mallissa, että muut pelottelee suunnilleen lapsiaan minun kuvalla ja sanoovat:" Peseppä tukkasi ja harjaa sitä, tai sinullekkin tulee tuommoinen tukka." Onpa joku lapsi aikoinaan juossut karkuun huutaen:" Röllipeikko, röllipekko!" minut nähdessään.

Tämmöne turjake nykyään. Pitkä matka tultu Ivan Dragosta. Ehkä vielä jonain päivänä paluu Ivaniin. Ehkä.

Kun nyt päästiin lapsuuden trauma osastolle, niin oli pettymyksen paikka kun muilla oli aikoinaan Commondore 64 ja meille ostettiin Sharp MZ 1000. Siihen oli saatavilla kaksi kasetillista pelejä varmaan koko suomesta. Ei päässyt pelaamaan Ramboa ta International karatea, kuin lainakoneilla. Onkohan meidän lapsilla sama kohtalo sitten isompana? Muilla on hienot uusimmat Xboxit ja meillä annetaan kaapista 8Bittinen Nintendo. Leiki sillä. Heitetään vielä rukkaset perään, että laita ne käteen kun se ohjain on niin epäergonominen. Ei mene kädet ruvelle. Vaikka tosiasiassahan 8 bittinen Nintendo on hienointa maailmassa. Ainakin minun mielestä.

Soiteltiin eilen aamulla pianoa molempien poikain kanssa. Nuottien tilalla pitää olla aina jokin kirja, mistä sitten soitetaan. Nyt se oli Richard Scarryn Autokirja. Esikoinen soitti paatoksella ja lauloi itse keksimäänsä laulua joka meni näin:"Raketti vaan, raketti vaan, mennäänkö rakettiin vaan. " Nuorempi komppasi maasta käsin sen minkä ylsi. On varmaan naapureilla hauskaa kuunnella pääätöntä musisointia..

Käytiin ulkoilemassa ja taas löytyi lintujen vessa puusta. Esikoinen teki tämän havainnon, kun näki linnunpöntön ensikertaa. "Katsokaa, lintujen vessa!" Olihan se järkeenkäypää, kun oltiin kesämökillä käyty puuhuussissa, niin samannäköinen laitos se on. Mentiin tänään uimaan.Saatiin auto lainaan sitä varten ja nuorimmainen jäi hyvään hoitoon. Uimapaikka on Käpylässä. Oltiin melkein siellä, kun totesin että voihan perhana sentään, unohtu ne tärkeimmät eli uikkarit. Eikun U-käännös ja nokka kohti kotia. Uikkareitten nouto ja takasin uimapaikkaan. Ollaan julkisen liikenteen kannattajia, mutta nyt oli yksityisautoilusta kyllä apua. Kerettiin vain muutaman minuutin myöhässä uimaan. Ja oli muuten turvallinen auto!

lllan soundträkkin esittäjänä toimikoon sitten Lee Moses niminen herra. Kappaleena soikoon viimeisen adventtisunnuntain kunniaksi Time & Place. Hienoa deep soulia 70-luvun alusta. Sopii hyvin tällaisiin vesisateisiin joulukuuniltoihin. Ei ollut vieläkään Tripodien aikaa ohjelmatiedoissa, mutta ehkä ne Tripodit sieltä tulee niinkuin raketti vaan.