MIssä on Satu Lappi?

Tänään oli niin sateinen päivä, ettei aamupäivällä jaksettu uhmata sään herraa.  Päätettiin pysyä sisätiloissa ja tehdä omenapiirakkaa. Sihen valmistauduttiin menemällä lähikauppaan ja ostettiin tarvikkeet. Takaisin tullessa oli jo kova hinku päästä leipomaan. Eihän siinä hirveitä vaadittu valmistaikinan kanssa, mutta kovasti Peukku -hahmon kuvittamalla veitsellä omenanpalasia pilkottiin yhdessä tuumin, joita ladottii sitten taikinan päälle. Kanelit ja sokerit vielä messiin ja välillä tietenkin valmisteen maistelua joka vaiheessa ja uuniin. Hyvää oli kuulemma jo raakanakin.

Piirakan ollessa uunissa leikittiin autoilla ja kuunneltiin musiikkia. Tällä kertaa soittimessa oli Jimmy Astro niminen kaveri.

Kuunneltii Jimmyä ja uunissa omenapiiras paistui hyvää vauhtia. Malttamattomana uuninluukun takana käytiin kurkkimassa koko ajan ja kun h-hetki koitti ja piirakka oli valmis, oli minun ilmoitettava esikoiselle suru uutinen. Piirakkaa ei syötäisi ennen kuin ollaan syöty makaroonilaatikkoa. Eli enklanniksi "macaroni box", kuten The DJ K2 on asialle englanninkielisen muunnoksen kehittänyt. Hieno on tuo sana. Sitä pitäisi aina ulkomaisille vieraille sanoa ja viedä sitä eteenpäin vaikka suomen kansallisruokana. Terveisiä Kimmolle, hieno mies!

Kun macaroni box oli syöty päästiin itse asiaan. Omenapiiraan kimppuun. Oli ilmeisesti sen verran juhlatapaus, koska esikoinen meni Matin paikalle syömään, oikein ilmoitti vielä asiasta. Kysyin missä Matti on ja matkoilla oli kuulema.  Siihen sitten auttoi, että hän nousi seisomaan tuolille, joka oli nyt sitten hissi, ja meni sillä alas ja heitti Matille kanssa omenapiirakkaa. Onneksi ei kirjaimellisesti.

Siinä sitten tuli mieleen poikien päiväunien aikana, katseltuani muutamaa VHS kasettia, että missähän on nauhoittamani dokumentti Satu Lapista nimeltään Blondirundi. Se on mahtavaa tavaraa kaikinpuolin, vaikei siinä mitään tapahdukkaan. Pitäisi kaivaa esille se ja sen varjolla järjestää sitten vaikka miesteniltamat. Ja pelata ehkä samalla 8 bittistä Nintendoa. Kuunnella musiikkia puolen minuutin pätkissä, kun aina tulisi joku uusi biisi mieleen, mikä olisi kaikkien kuultava. Ja syödä macaroni boxia oluen kera. Aijai.

                            Anteeksi Satu, jos luet tätä, kun syylistyin nyt sosiaalipornoon.

Nyt kun uudet puhelimet on koko ajan suurempia, niin tulipahan sellainenkin mieleen,että tuleeko niistä yhtä isoja kuin minun ensimmäinen kännykkä?

Muistan, kun sen sain ja asuin Hyvinkäällä, niin sen piti olla television päällä tietyssä asennossa tai siinä ei ollut kenttää ollenkaan. Saattoi mennä useita päiviä, ettei kukaan soitellu. Ja sitten huomasi, että puhelin olikin siirtynyt 1cm vasemmalle ja kenttä hävisi samantein. Toisaalta, jos asuu Hyvinkäällä, ei kait silloin kukaan siulle soittelekkaan. Olin myös eräänä iltana vastassa kaveriani juna-asemalla. "Kännykkä" maihinnousutakin etutaskussa, hienosti piilossa. Ei näkynyt kuin 20 cm puhelimesta. Odotin junaa, jossa hänen piti saapua. Ei näkynyt kaveria. Ei kuulunut soittoa. Asemalla ei ollut kenttää, että olisi voinut soittaa hänelle. Eipä sitten nähty ja kuulin hänestä viikon päästä vasta. En tosin muista syytä tulon peruuntumiseen. Ehkä macaroni box oli uunissa, tiedä häntä.

      
  Vuoden 2011 uusintaotos, sama puhelin ja taitaapa olla sama takkikin.

Huomenna olisi sitten muskarin tonttujuhla, jonne mennään esiintymään ja syömään kaikkia herkkuja, joita on nyyttikestit meiningillä tuotu. Meidän perhe vie Ruis-sipsejä, valkosipulilla maustettuja. Kannatta maistaa, josset ole vielä testannut. Ja muistathan laittaa heijastimen päälle näin ilta-aikaan, niin et jää auton tai hirven alle. Meillä ollaan Mustanaamion suojelluksessa, muttei mustiskaan kerkeä kuin Pohjois - Helsinkiä vahtimaan. On meillä välillä sellanen meno päällä.

Toimikoon tämän illan soundträkkinä sitten vaikkapa: Antonius Rex ja kappale Soul Satan. Tämä Italian ihme, progeukkeli, toimi bändissä nimeltä Jacula. Tehnyt myös soololevyjä. Aloitti levyttämisen 60-luvun lopussa ja nyt olemme saaneet nauttia hänen ja heidän tuotoksistaan uusintajulkaisujen muodossa. Alkuperäiset vinyylipainokset olivat lukumäärältään pieniä, joten olet onnekas jos sellaisen omistat. Musiikkityyli on ilmeisimmin sitten okkultista progressiivista musiikkia. En tiijä, kun italiaa en ymmärrä.