sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Miestenmies

Oltiin eräänä tuulisena päivänä leikkipuistossa, jossa ei ollut kyllä lainkaan tungosta. Itsekkin meinattiin kääntyä jo puolessavälissä matkaa takaisin kotiin, tuuli nimittäin niin kovaa, että meinasi naama tippua matkan varrelle. Puistossa oli kuitenkin yksi leikkikaveri jonka kanssa leikkiin ryhdyttiin. Ensin tosin esikoinen istui varmaan vartin pulkassa leikkiauto kädessään, jota hänen kaverinsa halusi katsoa. Siihen ei tietenkään suostuttu suostutteluista huolimatta. Vihdoin sitten jokin muu leikki vei voiton ja pulkastakin suostuttiin nousemaan ylös. Tämä leikki oli juoksua leikkikentän ympäri. Kun hänen kaverinsa oli jo juoksemassa puolessa välissä kenttää, totesi esikoinen että pitäisi olla juoksumatto, niin ei tarvitsisi juosta. Piti ihan kysyä että mitä? Meillä ei ole siis tosiaankaan juoksumattoa, emmekä katsele mitään juoksumattojen mainosvideoita. Katsomme vain vanhoja Chuck Norris -  Total Gym 1000  ostosTV videoita. Niinkuin tosimiehet katsovat, tottakai.



Puin eräänä päivänä kuopukselle sukkia jalkaan, kun hän vetäisi toisen sukan jalastaan pois ja rupesi laittamaan varpaitaan suuhun. Tämän jälkeen hän otti varpaat suusta ja hörähti nauramaan. Tämä toistui useaan otteeseen. Pienestä on pienen ihmisen huvit kiinni. Tuli ihan omat ylioppilaskirjoitukset mieleen toiminnasta. En syönyt varpaitani, vaan monesti kun lukeminen piti aloittaa, tuli jotain hyvinkin tärkeää mieleen. Kuten esimerkiksi katsoa MusicTVltä Beavis & Butthead maratoonia. Samanlainen naurahdus oli kuopuksella ja fläshbkit tuli. Ei voi mittään. Tai se, miten selittää, kun vaimoni vieraili ensimmäistä kertaa vanhempieni luona ja saunan pukuhuoneessa oli laatikko, jossa oli jotain sälää. Laatikon kyljessä lukee: Mikon sukkahousut ja sukat. Että sellasta. Tuo nyt ei liittynyt ollenkaan edelliseen mitenkään, tuli vaan mieleen ja jakaa ajattelin sen teidän kanssanne. Ehkä alatte ymmärtämään tätä ajatuksen juosua.


Edellis aamu alkoi taas hyvin. Aaveet eivät olleet puhuneet viimekään yönä. Aamupalan jälkeen esikoinen meni vessaan. Pissalla ollessaan, kuuluu monologi, jossa hän toteaa: "Eiväthän naiset voi käydä vessassa ollenkaan. Miten ne seisoa voivat pytyllä?" Ne varmaan käyttää jotenkin käsisuihkua hyväkseen." Vessasta kuuluu aina hauskoja monologeja. Eräänä kertana hän oli siellä leikkipuhelimen kanssa. Puhelimesta voi valita aakkosajan, numeroajan tai musiikkiajan. Eli puhelin sanoo:" On aakkosaika." tai on numeroaika ja sitten voi painaa aakkosta tai numeroa jne. No, hän oli vessassa ja painoi nappia ja kuului:" On aakkosaika." Tähän esikoinen vastaa: " Ei oo." Painaa taas nappia:"On aakkosaika." "Eikä oo." tätä jatkuu tovi. Hassun kuuloista oli se kieltämättä.

Yksi päivä meille  sattui pieni haaveri esikoisen jalkaan leikkiessämme sisällä. Laastaria ei tarvittu, koska hänellä oli heti parempi parantumis ehdotus. Tietenkin laittaa puristin jalkaan. No tottakai. Miksei minulla tullut tuota mieleen? Selvästi pohjois-karjalaista verta virtaa siellä. Eihän pojat itke, puristinta ja rälläkkää kehiin vaan, niin kaikki parantuu. Miestenmies.



Käytiin myös keskustelua, että mistä kuumeen nouseminen johtuu. Hänen serkullaan oli ollut useita päiviä kuume. Siihenkin löytyi looginen vastaus: " Hän on varmaan leikkinyt niin valtavasti, että on siitä noussut kuume." Todettiin tämä väite sitten todeksi ja jatkettiin leikkiä. Tiedätte tekin nyt, ettei tarvitse välttämättä lähteä lääkäriin.  Pitää vaan taukoa leikistä. On melkein yhtä hyvä diagnoosi kuin valelääkäreillä. Eiköstä vaan.

Tänään hän kävi ensimmäistä kertaa elokuvissa kummitätinsä ja serkkutytön kanssa. Se oli selvästi suuri tapahtuma, kun siellä oli niin iso telkkarikin. Oli syöty lakritsaa, sipsejä, eväitä ja mehua juotu. Kuulema. Myyrä oli elokuvana, joka on edelleen hänen suosikki hahmonsa. Voi kuvitella miten iso tapahtuma se elokuvateatterissa käynti on ollut. Väsymys oli aika valtava, kun kotiin pääsi hän. Jännitystä ollut selvästi ilmassa. Kiitokset kokemuksen tuottajille! Oma ensimmäinen elokuvateatterikokemus oli, kun menimme yllättäen siskoni ja isäni kanssa katsomaan E.T.:tä.Muistan, ettei meillä ainakaan ollut noin runsaita eväitä. Taisi olla vain 2 kappaletta Julia karkkeja mieheen. Mutta se kyllä riitti aivan mainiosti. Olihan se kuitenkin E.T.


Yllä, joskus Turun kirpputorilta löytynyt E.T. tarjotin. Aika pähee.

Muistan sen ajan, kun ei ollut täysi-ikäinen ja yritettiin Joensuussa katsomaan Rambo 3:sta. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Kokeiltiin moneen kertaan ovea, josko sisään päästäisiin. Muutaman kerran kokeiltuamme tulee vahtimestari katsomaan, ketä sankareita oven takana on. Kysyimme, että moneltako  sisään pääsisi? Vahtimestari toteaa:" Puolentunnin päästä ovet avataan, muttei teille. Menkää kasvamaan kotiin muutamaksi vuodeksi." Olipa se pettymyksen paikka, eipä vissiin. Pienenä poikasena en tosin olisi varmaan uskaltanut vastaavaa kokeillakaan. Muistan erään kesäillan, kun ryhdyin katsomaan telkkarista jotain vanahaa Hammer Filmin Muumio elokuvaa.



Telkkarin kuuluttaja toteaa esitettävän elokuvan nimen ja heti sen perään, että ohjelma on kielletty lapsilta. Kaikesta huolimatta uhmasin kuuluttajan sanaa ja ryhdyin katsomaan elokuvaa. Tosin vilkuilin koko ajan olohuoneen ikkunasta, tuleeko poliisit hakemaan minut, koska en uskonut kuuluttajaa ja luulin oikeasti, että poliisi tietää tämän ja tulee hakemaan tällaisen suurrikollisen. Katsoa nyt muumiota kielloista huolimatta. Voimakas on ollut poliisin pelko. Onneksi ei vahtimestari kutsunut poliisia. Ja hienoja kesäiltoja oli ne, kun tuli telkkarista vanhoja kauhu pläjäyksiä.

Illan tosimies teemaan sopivaa musiikkia onkin sitten ainoa oikea Steven Seagal. Hänen ensimmäiseltä albumiltaa Song from the Crystal Cave kappale Girl it´s alright. Eka albuumi on aika sekamelska kaikennäköistä musiikkien tyylisuuntia. On Reggee poljentoa ja melkein kaikkea siitä Bluessiin. Mutta pitäähän kyseinen helmi löytyä jokaisen vakavasti otettavan, poliisia pelkäävän, keräilijän hyllystä. Seuraava albumi, Mojo Priest, oli sitten jo vahvempi kokonaisuus. Bluesiin keskityttiin siinä. Hyvä niin. Ei kannata lähteä kikkailemaan, vaan pysyä perusasioissa.

2 kommenttia:

  1. Tuo "Mikon sukkahousut ja sukat" laatikko oli hauska. On aivan luonnollista että poika on pienenä käyttänyt sukkahousuja. Silti se herättää hilpeyttä ja ihmetystä, kun joku kuulee että joku tuttu miespuolinen on joskus käyttänyt sukkahousuja. Kyllähän monet mies urheilijat ihan aikuisenakin käyttää sukkahousuja, eikä se herätä suurempaa ihmetystä. Niin miten nuo sukkahousut sitten selitit vaimolle ja mikä oli suhtautuminen.

    VastaaPoista
  2. Joo, onhan se totta että se on paljon huvittavampaa, kun se lukee laatikossa. Totta on, että ainakin oman ikäpolven poijjaat käytti paksuja ulkosukkahousuja talvella. Itsellänikin on jokaisessa valokuvassa sisäasuna sukkikset. Ja olen ylpeä siitä.

    Vaimo naureskeli silloin, mutta kaikesta huolimatta hänestä tuli vaimoni tämän jälkeen. Ehkä se oli tämä sukkahousulaatikko, joka vahvisti hänen päätöksensä minusta! Ja sama laatikko on edelleen samalla paikalla ja edelleen se kyllä hymyillyttää, ei voi mittään.

    VastaaPoista